Hotelliviikonloppu

Mietimme miehen kanssa, että jaksanko heti syton jälkeisenä viikonloppuna lähteä hotellimatkalle, mutta tulimme aika pian siihen tulokseen, että sama se missä sitä makaa ja kipuilee. Pakkasin lääkelukujärjestyksen ja kassillisen lääkkeitä mukaan ja niillä mennään. Eilen ja tänään mulla on suurimmat lääkemäärät popsittavana, eikä niitä kaikkia kellonaikoineen voi muistaa ilman erillistä ”sytoviikon lääkelukujärjestystä”, jos joku siis ihmetteli, että mistä lukkarista hörisen. Paljon on mukana lääkkeitä myös varmuuden vuoksi ja olenkin ottanut monia etunenässä, jäämättä ootteleen kipua tai muuta pahaa oloa. Nyt tuntuu, että toistaiseksi tää systeemi on toiminut. Lähes ainoo oire on käsien kuumottelu. (Ja perhana kun tuotakin sanaa käytetään nykyään aivan järjettömissä merkityksissä, esim ”jännittää”… ei ihme, että sukupolvien kuilu kasvaa teennäisestikin, kun sanoja munklataan ties kuinka ja mihin suuntaan!) Kuumottelu on kuulkaas nuorisolaiset lämmön tai kuumuuden fyysinen tunne ja sillä sipuli.

No hotellista sitten; tää ei ole valittu sillä perusteella, että ’onpas ihana paikka, mennään tonne vähä nauttimaan’, vaan miehellä on lähimailla omaa menoa ja mä en halunnu jäädä yksin kotiin. Joten hotelli on just semmonen, jota en tarkemmin katsoen olisi edes valinnut, jos oikein tarkkoja ollaan. Nykyään pelkään esim luteita joka paikassa, enkä todellakaan laske laukkuja lattialle hotellissa! Sillä mitä on vesivahinko muka luteiden rinnalla kotona? Se on pikkujuttu! Luteita en oo täällä havainnu, mutta juuri luin, että hyvissäkin hotelleissa niitä voi Suomessa nykyään olla. Että sillä epäluulolla ollaan liikkeellä. Luteiden myrkytys meidän tavaramäärillä olis painajainen, joka tuskin onnistuis ja pahimmillaan pitäis luopua kaikista huonekaluista - vai missä ne pakastais tai saunottais? Hyi hitto!

Mutta muuten tämä hotellihuone on vähän ankea. Näkymä lasitetulta parvekkeelta suoraa parkkipaikalle. Pieni minibaari (tyhjä, täytin omilla eväillä), ei mikroa, ei vedenkeitintä (hei eiks ne kuulu nykyään kaikkien hotellien varusteisiin?!), yksi pieni pehmustettu tuoli, ei matkalaukkutasoa, yksi hyvin pieni pöytätaso ”kokoa yöpöytä”, ja yksi pieni yöpöytä. Vaatekaappi ja erillinen henkaritanko sentään löytyy. Ja televisio. Kaipaan omaa moottorisänkyä ja omaa ergonomiatyynyä, joka unohtui ottaa mukaan. No, viime yö meni silti ihan mukavasti, vaikka lääkkeistä johtuen mulla onkin välillä tosi kuuma. Säädettiin illalla lämpötila kolmoselta kakkoselle. Luojan kiitos sellanen vaihtoehto huoneessa oli! Yleensä hotelleissa on röykkiö pehmeitä isoja tyynyjä, mutta täällä on yksi pieni tyyny, joka melkeinpä naurattaa, koska nojaile nyt siihen sitten, kun katot telkkua. En tiedä huvittaako lähteä ulos koko päivänä, mahollisesti ei. Joten katon telkkua, bloggailen, keikun netissä ja luen Ichigo Ichie:tä. Semmosta tänne tänään. Mukavaa viikonloppua folks!