Verikoe ja kolotuksia

 

Kävin tänään verikokeessa ja nyt se jo sujuu ilman jännitystä! Sain myös syöpäantigeeniarvon Ca-12-5, joka on edelleen laskenut kohti normaalia lukemaa!! Jipii! Terveellä lukeman pitäis olla alle 35, mutta mulla se oli kesällä (tasan kolme kuukautta sitten) 1649. Leikkauksen jälkeen elokuun alussa lukema oli 206, kolme viikkoa sitten se oli 79 ja nyt 61. Suuri helpotus, että lukema vaan laskee!

Mutta muuten tunnen itteni melko raihnaiseksi. Viikonloppuna mökillä heittelin puoli kottikärryllistä puita vajaan ja sen jäljiltä vatsalihakset on olleet ihan raatona. Köpöttelen taas kumarassa kuin mummo. Onhan se toisaalta loogista, jos mahaa on leikottu kuin viljavainiota ja sen jälkeen oon ollu kaks ja puoli kuukautta tekemättä mitään, niin varmaan se nyt ärtyy tosi pienestäkin ponnistuksesta. Mutta sama koskee muitakin lihaksia; eilen päätin vähän imuroida kuukausien tauon jälkeen ja ekan huoneen jälkeen selkä oli aivan romuna. Pohdiskelin sitten illalla, että varmaan mun tarvii kaivaa ne kolmen vuoden takaiset lihaskuntoharjoitteiden ohjeet esiin. Tehdä jotain pieniä allinpoistoliikkeitä jollain puolen kilon painoilla ja hiukan selkäliikkeitä ja sitten ajan kanssa vähän enemmän muitakin liikkeitä. Muuten musta tulee samanlainen kastemato, kuin joistain teineistä. Mutta jotain hyvääkin; mun vaatekoko on pienentynyt ja voin pukea kaapista ylleni monia sellaisia vaatteita, jotka on odottaneet vuoroaan. Sjödenin uus kuvastokin houkuttelee… vaikka nyt en kyllä oikeasti tarvii mitään!