Toiveet toteutuu

 

Oot ehkä kuullukin sellasen sanonnan, että ”varo mitä toivot, se voi toteutua.” No ekanahan ajattelis, että kiva kiva, ja että mitä varomista siinä muka on. Mutta jos toivoo vaikka uutta keittiötä, voi iskeä vesivahinko, ja sitä rataa. Se hinta sille toteutumiselle on siis rankempi kuin alkuperäinen viaton toive. Kaikella on siis hintansa.

No, mulle kävi näin. Ja tää on siis ehkä pienin esimerkki siitä mitä voi tapahtua - onneksi! Olin keittämässä teetä ja otin yläkaapista jotain, just siinä teenkeittoareenan yläpuolella. Mulla on siinä keittiön sivutasolla siis paitsi vedenkeitin, niin myös esim blenderin lasinen kannu, valurautainen teekannu, kolme mun lempimukia, (ja mä oon siis tosi tarkka mukeista, sillä inhoan syvästi sellasia perusmukeja!) ja pari keraamista teepussin alustaa. On myös sokerikko ja pari omaa keramiikkalusikkaa. Samalla kun otin kaapista teepakettia, viereisen teepaketin päällä oleva pieni lasipurkki luiskahti pöytätasolle. En tajua miks oon laittanu sen ees siihen, no mutta siinä se nyt vaan oli. Sekunnin sadasosan ajaksi maailma melkein pysähtyi ja ehdin melkein ajatella, että no niin, nyt tuli tuhoa! Sit aloin jännittyneenä katella esineitä, että mitä hajos. No arvatkaa! Ainut joka meni ihan päreiksi, oli mun ite keramiikkatunnilla tekemistä lusikoista se kaikkein ensimmäisin ja rumin, se jonka olin meinannu jo joitakin kertoja heittää roskiin muutenkin. Se on liian huonosti viimeistelty ja inhosin sitä koko ajan. Ja miettikääs, edes se tippunu lasipurkki ei hajonnu tässä rytinässä. Huh heijaa! Ei olis voinu paremmin käydä. Kyllä kantsii miettiä toiveet hyvin tarkkaan taikka olla toivomatta ollenkaan, jos on epävarma siitä, millä hinnalla toive toteutuu.

Kuva ei liity mitenkään tapaukseen, mutta onpahan kuva, koska kuva pitää olla! Liotan siinä kukkaruukkua alumiinikattilassa ja etana on huomannu siinä hauskan kiipeilypaikan. Sielä jossain kattilan pohjalla tais olla myös sammakon poikanen ja odotin kameran kanssa jännityksellä, että hyökkääkö se etanan kimppuun. Oma luontodokkari olis niin magee! No ei hyökänny, mokoma mamis, vaikka melkein työnsin ne kasvokkain. Luonnon peukaloimisesta ei koidu ikinä mitään toivottua näköjään.