Hetkeksi Helsinkiin

 

Eilen tein päivämatkan Helsinkiin! Olikin jo aikamoinen hinku päästä tepastelemaan pääkaupunkiin ja tapaamaan sukulaisia. Aika meni tietysti kauhean nopeasti, mutta yllätin itseni taas sillä, että jaksoin kävellä ihan suht reippaasti ainakin alkumatkan. Illalla olinkin sitten jo aika puhki.

No, koska en mennyt kaikkein aikaisimmalla junalla, ei sinne päinkään, niin ehdin napsia hyvän aamupalan taas Boulangerie Marcossa! Jos nyt oikein muistan, niin tuo keltainen on passionhedelmäleivos ja sen rakenne oli kuoren alla mukavan vaahtoinen. Tuo suolainen (en todella ole kovin kartalla leipomotermeistä, joten ei hajuakaan onko tämä joku croissantin tapainen vai leipä vai jotain muuta) oli erittäin hyvä! Kuori rapsakka ja sisällä erityisesti mainittakoon kivana yllärinä marinoitua punasipulia.

Ekana ostin Hesan aseman Ärrältä vuorokauden turistilipun, kuten aina. Sitten suhahdin metrolla Kamppiin, kävin Mujissa (jossa kyllä sais aikaa kulumaan enemmänkin!), kukkakaupassa ja jatkoin suhaamista metrolla kyläpaikkaan. Mujista ostin mustalla nauhalla kiinni solmittavan vihon, pikkuriikkiset muistilaput, kolme geelikynää ja Yuzu-tuoksuöljyä, jota aion tipottaa ilmankostuttimeen.

Kyläilyn jälkeen kerkisin vielä käväistä lempparikirjakaupassani Rosebudissa! Siellä on vaan se huono puoli, että aina tekis mieli ostaa puolet kaikesta!! Nyt matkaan tarttui kirja ”Kun maailma ei riitä” - kiinnostavaa talousjorinaa sekoitettuna ekologiaan ja tulevaisuusvisioihin. En tiedä onko se siunaus vai kirous, mutta usein tuntuu siltä, että liian moni asia kiinnostaa. Suoralta kädeltä voin sanoa vain yhden asian joka ei kiinnosta; urheilu! (Mutta sitten taas liikunta kiinnostaa…)

Ostin myös kirjan ”Mitä väliä”, mutta se oikeastaan kuuluu niin läheisesti hassuihin self help-kirjoihin, että teen niistä oman jutun jonain toisena päivänä. Semmonen pino mulla nimittäin notkuu sohvapöydällä ja niitä täytin mm syksyllä, kun en jaksanut sytopäissäni mitään muuta. Koetin piristää itseäni niillä aamuisin ja onnistuinkin!

Rosebud on ihan oikeasti kirjakauppa, josta löytyy myös vihot ja kalenterit jne., mutta ei esim suklaapatukoita ja toalettipussukoita ja sen semmoisia, niin kuin vaikkapa Suomalaisesta nykyään. Sitä minä arvostan! Että pysytään lestissä. Rosebudin vihot saa mut aina halkeilemaan liitoksistani, koska en vaan voi vastustaa niitä! Nytkin ostin ”Meeting notes”-muistilappuja ja häikäisevän kauniin kukkakuvioisen muistilappuvihon. Näillä mennään siihen saakka, kunnes singahdan taas Hesaan seuraavan kerran.