Työterveyspsykologilla

 

Kävin työterveyslääkärillä, joka laittoi mulle lähetteen työterveyspsykologille. Oikeestaan hän sanoi fiksusti, että mielen hyvinvointi heijastaa fyysiseen hyvinvointiin, niin siksi mun ois hyvä mennä sinne. Ja kyllähän sen ymmärtää, että ne kulkee käsi kädessä. Eikä se ainakaan pahenna asioita.

Koska mulla oli kesällä valtava shokki saada syöpädiagnoosi ihan puskista, nopealla aikataululla isoin mahdollinen leikkaus joka lantion alueelle tehdään, pitkä fyysinen toipuminen ja samanaikaiset sytostaatit aina itsenäisyyspäivään saakka ja nyt Letrot oireineen ja tieto siitä, että 80%:lla tämä syöpä uusiutuu, niin olispa ihme jos ei mieli vähän järkyttyisi! Joten olin samaa mieltä työterveyslääkärin kanssa, että ois varmaan hyvä idea mennä puhumaan työterveyspsykologille.

Kävin siellä viime viikon lopulla. Mulla oli tunnin aika, mutta se humpsahti ohi liiankin nopeesti. Ehdin avata asioita ja itkeä monia kertoja, mutta hän ei vielä oikein ehtinyt tarttua tähän kaikkeen. Ja kuulemma mulla on kolmen käynnin lähete, joten pääsen uudelleen pureskelemaan asioita sinne. Ja ens kerralla odotankin enemmän vastakaikua ja annan hänen enemmän puhua. Mä odotan jotain konkreettista, jotain selkeitä neuvoja. Mihin? No esimerkiksi siihen, miten pääsen yli tästä kaikesta ja miten elää pelkäämättä joka päivä, että mikä tää oire on ja mitä jos.

Kuvat oon ottanu toissakesänä Lapinlahden sairaalarakennuksessa olleessa potilaiden tekemän taiteen näyttelyssä.