Yöpöydän kirjapino, osa 5

Luin jonkun lehtijutun tästä ”Vangittu prinsessa”-kirjasta ehkä reilu vuosi sitten ja päätin, että tämä on hankittava. Ei hän oikeasti ole siis prinsessa, eikä vangittukaan, vaan Tamperelainen tyttö 1920-luvulta, joka alkaa pitää päiväkirjaa. Kirjan nimi muodostuu siitä, että tuon ajan sääty-yhteiskunnan raunioissa oli vielä tietyllä tavalla hienoista yläluokkaa, eikä tämä tyttö kuulunut köyhälistöön tai työväenluokkaan. Toisaalta nimen ”vangittu”-osuus tulee siitä, että tyttö oli hyvin ujo ja sivustakatsoja eri tilanteissa ja elämänvaiheissa. Itse hän käyttää tuota nimitystä päiväkirjassa ollessaan kipeänä, eli maatessaan luumädän kourissa sairaalassa.

Valtavasta määrästä päiväkirjatekstiä on tiivistetty kirjaan sopiva määrä. Hauskaa on, että tuo sadan vuoden takainen elämä vertautuu nykyaikaan yllättävällä tavalla; uutuutta on lentokoneet, moottoriveneet, autot ja etenkin nuoren tytön elämän mullistava radio. Vähän niin kuin nykyään on some, samalla tavalla 100 vuotta sitten nuoriso koukuttui radioon. Tyttö seuraa innokkaasti uutuuksia, haaveilee matkustamisesta ja mikä yllättävintä; tuntee kiinnostusta - ei poikiin - vaan naisiin. Monella tapaa siis ajankohtainen tai sanoisko ’aikojenkohtainen’, sillä kertoohan tämä sekä sadan vuoden takaisesta ajasta, että samalla nykyajasta, tai ainakin vertautuu nykyaikaan hyvin. Ei kai sitä turhaan sanota, että ’historia toistaa itseään’? Vaikka jokainen sukupolvi muka luuleekin aina keksivänsä sen pyörän ensimmäisenä.

Kirjan alussa on kirjan tekijän alkuselostus, joka ei ole puiseva, niin kuin ihan liian usein kirjoissa valitettavasti on. Itse teksti juoksee sujuvasti ja runoja, sekä kuviakin löytyy. Tätä voin innokkaasti suositella!

Jasmine Westerlundin kirja ”Olly Donnerin kiehtova elämä” on seuraavana huojuvassa pinossa. Ensinnäkin Olly oli naimisissa Jörn Donnerin sedän kanssa. Ja toisekseen Olly oli omaa sukua Sinebrychoff, eli taidemuseon perustaja Paul Sinebrychoffin veljen tytär. Lähtökohtaisestikin hän oli siis jo aika mielenkiintoisista piireistä!

Hieman kuten ’Vangittu prinsessakin’ Olly eli Olga haaveilee suuresta maailmasta ja siellä myös tulee elämään. Kulttuuria Euroopan eri kohteissa, parantolaelämää, rantabulevardeja, yläluokkaista nautiskelua loistohotelleissa ja ystävien tapaamista! Kirjoittamista. Valokuvissa Olly on häämatkalla Bernissä, istuu penkillä Italiassa, ratsastaa kamelilla Oletettavasti Egyptissä, Olly onkii kalliolla, soutelee järvellä, loputtomasti hienoja kartanoita ja tietysti Ollyn itsensä kuvia, joissa on upeat vaatteet, suuret hatut ja valloittava hymy. Ihan samanlaista, jota voisin itsekin elää vaivatta! Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää upeutta ja iloa, vaan Ollynkin elämän kudelmaa tummentaa sairaudet, menetykset ja surut, kuten meillä kaikilla. Luulen, että sisälle Ollyn elämään on helppo solahtaa sielun silmin.

Minusta on valloittavaa, kun Jasmine Westerlund kertoo aluksi, että hän luuli joutuvansa keksimään Ollyn tarinaan lähes kaiken, koska materiaalia ei juurikaan ollut. Sitten avattiin Åbo Akademin Donnerien arkistot ja tilanne kiepsahti päinvastaiseksi; materiaalia oli yhtäkkiä henkeäsalpaavan paljon, hyllymetreittäin! Oli kirjeitä, muistiinpanoja, kuitteja, pohjapiirroksia, lippusia ja lappusia, sähkeitä, ruokalistoja, postikortteja… Olen ihastunut tähän kirjaan jo nyt, vaikka en ole vielä lukenut sitä paria sivua pitemmälle. Joskus vain käy näin, että heti alussa tietää että no nyt! Ja sitten se on menoa. Ja taas ollaan tässä: entisajan naisen elämää tutkimassa, ja sehän se on kiinnostuksen kohteista ehkä ykkösenä minullakin.