Rahat pykäläviidakossa

Hoh hoijaa. Taas vähän kyllästyttää tämä tempoilu täällä saikulla. Varasin aikaa työterveyslääkärille, kuten viisi kertaa aikaisemminkin tänä vuonna. Nyt vaan sattui ajanvaraushenkilöksi ihminen, joka alkoi ihmetellä, että kuinka sinä tänne ja sisältyykö se edes sopimukseen. Ei paljon auttanut, vaikka sanoin käyneeni siellä jo koko alkuvuoden, asian kuuluvan lakisääteiseen minimiin eli työkyvyn arviointi pitkän sairauden jatkona. Ei auttanut, vaikka sanoin, että en saa siellä mitään hoitoa, vaan ne tehdään aina TK:ssa. Arvelen, että langan päässä oli henkilö, joka oli aivan kuutamolla asioista. Sain sentään varattua sen ajan, mutta painokkailla evästyksillä, että tarkista tämä oikeus työnantajaltasi. (No heh, sepä on kyllä hiukan hankalaa ja aikaa viepää, joten tuskin alan repiä asiaa auki siihen suuntaan ollenkaan!)

Heidän omilta sivuiltaan ote…

Jos en nyt itse ole täysin kuutamolla, niin näin se menee, että mun tarvii tepastella työterveyteen - eikä TK:een - jotta kela hyväksyy saikun ja sitten jatkaa saikkupäivärahaa. No siinähän tulee täyteen se 300 arkipäivää ihan näillä näppäimillä, joten samalla olen selvitellyt, että mitäs nyt tehdään. Voin toki mennä työpaikalle istuskelemaan ja höpöttelemään (yllättävän monet vetää sellasesta toljailusta tonnikaupalla kuukaudessa!), mutta niitä varsinaisia työtehtäviäni en pysty tekemään. Pattitilanne. Tai ehkei, sillä seuraavaksi voin käsittääkseni hakea kuntoutustukea. Joko Kelasta taikka eläkevakuutusyhtiöstä. En edes tiennyt mikä se mun yhtiö oli, joten piti katsoa kelan sivuilta ’selvitä työeläkeyhtiösi’…

Samalla kiinnostuin katselemaan omia eläkekertymiäni. Säälittävää. Minä olen se ruohonjuuritason muurahainen, joka en koskaan valittanut (ennen loppuunpalamista ja alanvaihtoa), joka en ikinä kysynyt paljonko palkka on, joka aina sanoin ’tulen!’ kun töistä soitettiin, että tuletko, olis taas tämmönen projekti. Minä olin heidän listalla ensin muutaman muun kanssa niitä tyyppejä, joita kysyttiin, kun tarvittiin porukkaa tekemään fyysistä työtä. Lopuksi minä olin ainut siinä listalla. (Minä olin myös se, jolle vanhemmat ikänsä vakiduunissa painaneet henkilöt saattoi vapaasti vittuilla, että taasko sä oot työttömänä, kiitos siitä kusipäät, en unohda sitä ikinä!) Minä olin se, joka ajattelin, että luon suhteet, kehitän itseäni, verkostoidun ja lopuksi olen vakkari ja teen duunia ihan simona. Niin teinkin, paitsi että ikinä en saanut sitä vakkaripaikkaa ja lopulta paloin puhki. Siksi mun työura - HAH - on rikkonainen kuin ikäkulu rasa lapsen kädessä. Ja siksi kattelen mikä mun työeläkekertymä onkaan tällä hetkellä…

Kiinnostaako kuulla? Se on kuulkaa niinkin jättimäinen summa kuin 396€/kk! Siksi kaivoin esiin kansaneläkkeen taulukon ja siitä voin päätellä, että tuon suuruisella työeläkkeellä kansaneläke olis semmoset 600 noin about, elikkä yhteissumma siellä tonnin kieppeillä. Tonnin verran eläkettä siis kuussa. Wau. No sitähän se mun saikkupäivärahakin on (vähä alle) ja palkkakin melkein, kun teen osa-aikaa (siis sitten kun palaan töihin). Eli eipä paljon heilauta. Paitti, että tokihan se muuttuu, kun aikeissa on kyllä tehä duunia vielä semmoset reilut 10 vuotta. Taikka siis, nythän se menee sillee, että alin eläkeikäni on 65v 11kk, tavoite-eläkeikä on 67v 6kk ja se ylin on 70v. Ja minä oon 53v ja rapiat päälle. Grattis vaan. En todellakaan aio työskennellä seittemänkymppiseksi saakka! Mieluummin muutan vaikka veneen alle.