Täältä jostain 1941

Olen kaiken muun lisäksi ostanut joskus kirppikseltä pinon sota-aikaisia kirjeitä. Ne ovat liikuttavia, jos mitkään! Voin niiden avulla seurata muutamien ihmisten elämää sota-aikana jopa vuosien ajan. Jännityskertomus kuitenkin katkeaa, sillä kaikkia kirjeitä en ole saanut. Näistä kirjeistä on juuri nyt kutakuinkin 80 vuotta. Se on oikeastaan tosi lyhyt aika, yksi hujaus vain. Voisin tavata heidän lapsensa, jos tekisin tutkimustyötä ja etisisn heidät. Olisi kiinnostavaa tietää "saivatko he toisensa?" tai: Palasiko poika rintamalta takaisin rakkaan äitinsä luo? Miten kävi jäyhän perheenisän siellä etulinjassa? 

He ovat kirjoittaneet rakkailleen, jotka ovat joutuneet evakkoon pieneen maalaiskylään kauas kotikonnuilta. En tiedä miten nämä ihmiset nivoutuvat toisiinsa, miksi heidän kirjeensä ovat samassa pinossa myytävänä kirpputorilla? He eivät kuitenkaan kuulu samaan perheeseen. Ehkä he ovat sukua, ehkä he ovat asuneet samassa talossa ja kirjeet on jätetty johonkin vinttiin purujen sekaan ja unohdettu muuton yhteydessä? Ehkä talo on purettu ja purkaja on löytänyt kirjeet? Ehkä on olemassa joku, joka haluaisi lukea isovanhempiensa vaiheista sota-aikana... Voisin yrittää etsiä nimien perusteella enemmän tietoa heistä.

Minusta olisi ihanaa, jos isoäitini valokuva-albumit löytäisivät minut. En tiedä ovatko ne olemassa enää, sillä ne katosivat lukuisissa muutoissa sota-aikana. Minulla ei ole ainoatakaan lapsuudenkuvaa isoäidistäni, vaikka hän syntyi 1903 ja asui Viipurissa suunnilleen ensimmäiset 20 vuottaan. Minulla ei myöskään ole ainoatakaan kuvaa hänen isästään, vaikka hän oli Viipurilainen ajuri ja kuoli vasta 1920-luvun lopulla. Sellaisia kuvia, joissa isoäitini on alle 40-vuotias, ei myöskään ole kovin montaa. Hän on itse sanonut, että albumeita katosi ja se raastaa minua. Jos jossakin kulkee tuntematon albumi, jossa on nimi "Ester" ja paikkana Viipuri ja Joutsa, niin se mahtaa olla hänen. Se olisi hyvin iso aarre minulle! Luulen kuitenkin, että ne kuvat on tuhoutuneet jo ajat sitten.