Isän muistolle

Tänään tulee 5v isän kuolemasta.

Olin lapsuudenkodissa silloinkin. Pieni lintu tuli koputtamaan sen huoneen ikkunaan, jossa istuin. Se katseli sisälle ja koputteli. Sitten se lennähti toiselle ikkunalle, ihan viereeni, ja koputteli ikkunaa ja katseli sisälle. Noin 10 minuutin kuluttua sain tiedon isäni kuolemasta. Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen ei tässä talossa ole pikkulinnut koputelleet ikkunaan tuolla tavoin.

Vaikka en harmikseni ehtinyt isän kuolinvuoteen äärelle, olen koko ajan tuntenut voimakkaasti, että hän on täällä. Hän liikkuu näillä esi-isien mailla, hän kiitää lakeuksilla, hän katselee yläilmoista. Unissani hän on usein hymyilevänä ja puheliaana. Minä puhun hänelle usein. Isälle ja äidille. Kaipaan heitä, mutta samalla tunnen, että täällä he ovat yhä.