Olen pohtinut ja huvikseni laskeskellut, että miten sitä pärjäisi jossakin kaukaisessa mökissä yksin. Että kuinka kauan aika menisi omia kulkujaan ja sitä vain eläisi luonnon kellon mukaan. Että kuinka usein loppujen lopuksi haluaisi tavata muita ihmisiä. Pitäisikö olla sähkö vai pärjäisikö ilman. Tai tottakai pärjäisi! Mutta että kaipaisiko radiota, nettiä, puhelinta... ehkä aluksi. Olisiko mukavaa jos olisi kissa tai koira seurana? Tai vaikka kana.
Kuinka usein pitäisi sopia, että joku tulisi käymään, tarkistamaan ettei siellä olla henkitoreissa tai että saisi ruokaa lisää. Ja kirjoja tai lehtiä. Ja vaikka saippuan. Ja että olisiko kumisaappaat kuluneet jo moneenkin kertaan puhki ja pitäisikö väsätä susikarkotin. Luonnon armoilla niin sanotusti, mutta kuitenkin mökin suojissa. Täytyisi olla pikkuruinen sauna. Ja tuvassa vain yksi pieni huone, korkeintaan kaksi. Kuisti pitäisi pahimman pakkasen loitommalla.
Voisin ottaa haasteen vastaan. Olla aluksi viikon, pari, sitten kuukauden ja muutaman heti lisää. Vuoden. Miten upea tähtitaivas olisikaan! Miten ihanalta kevään ensimmäinen kukka tuntuisi. Täytyisikö olla kosmetiikkaa? No ehkä se saippua ja kuivattuja jasmikkeen lehtiä shampoona. Käsivoidetta ja ehkä talkkia. Huulirasva, meinasi unohtua! Ehkä huulipuna tai pari huvin vuoksi?
Puhdasta vettä pihassa, kuivamuonaa kaapissa. Riittäisiköhän se yksi huone vuoden tarpeille? 365 nuudelipakettia, äh vitsi vitsi. Kynttilöitä ja tulitikkuja, tuohta ja puita. Voisin kokeilla kalastamista, mutta metsästys saisi kyllä jäädä jonkun toisen hommaksi. Ehkä 50 kilometrin päässä asuva toinen erakko toisi kerran kuussa jäniksen?
Päiväkirja olisi tärkeä! Ja kamera. Hmmm... kamera, jossa ei tarvita akkuja tai sitten niitä akkuja pitäisi olla jemmassa kourallinen. Toisaalta voisi olla kiinnostavaa pitää sellaista hiljalleen soljuvaa erakkoblogia; "näin tänään pilven ja seurailin muurahaisia." Mutta jos ei olisi nettiä tai sähköä, niin eipä sitä sitten. Joku siinä kiehtoo, siinä itsensä haastamisessa ja vähillä elämisessä. Kesäisin voisi kutoa kangaspuilla pihatuvassa shaaleja ja pellavakankaita. Ha hah! Tarvitaanhan sitä tilaa näemmä enemmänkin. Vai pystyttäisikö pystykangaspuut siihen pikkuriikkiseen tupaan kuitenkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti