Lasihimo

Minua on kutkuttanut lasihimo jo vuosikymmeniä. Keramiikkahimo vaivaa myös, mutta lasi on kuitenkin se eniten ihastelemani materiaali. Syön silmilläni designlasia, vanhaa lasia, kauniin väristä käyttölasia... Olen puhaltanut itsekin muutaman lasiesineen ja todennut sen vaikeammaksi kuin osasin kuvitellakaan. Kaksi maljakkoa, muutaman lasilinnun ja lasikukan, sekä useita paperipainoja on tullut väsättyä. Unelmoin mahdollisuudesta puhaltaa joskus enemmänkin. Mutta esittelen nyt kätköistäni löytyviä vihreitä lasivanhuksia.

Kurpitsapullo ilman kaulaa taustalla ja edessä lampaanmahapullo. Mahapullon löysin ehkä 15 vuotta sitten kirpputorilta 12 eurolla. Tarrauduin siihen kuin hukkuva oljenkorteen, sillä eihän näitä ikinä ole myynnissä! Tosin pullon kyljessä on halkeama, joka joskus napsahtelee ja suurenee itsestään. En uskalla nykyään enää nostaa pulloa korkean kaapin päältä, enkä edes pyyhkiä siitä pölyjä. Jonain päivänä se on hajonnut sirpaleiksi, mutta yritän vielä tekohengittää sen elinkaarta hiukan pidemmäksi, sillä pidän siitä aika lailla! Sen ikä on suunnilleen jotain 150-300 vuoden väliltä, koska niitä on tehty 1700-luvulta 1800-luvun lopulle saakka.