Välillä tuntuu kuin eläisin jossain välitilassa. Jossa toki siis elänkin. On aika vaikea käsittää miten kuistilla ihmiset ovat nykyään ”entisajasta” (esim 80-luvusta - joo, ihan kuin siitä olisi jotain 200 vuotta!) Minulle tämä välitila tässä yhteydessä tarkoittaa menneen ja nykyisyyden välissä elämistä. Mutta toisinaan voisi kyllä luulla, että olen syntynyt 1800-luvulla ja muuttanut hiljattain kuuhun, niin käsittämätön muutos kaikessa on. Eivätkä ihmiset, siis eri sukupolvet, tunnu edes käsittävän sitä porrasta joka tässä välissä on.
Kun voi käydä niinkin, että en pysty puhumaan asioista, kun nuorempi polvi ei ymmärrä sanaakaan siitä mitä tarkoitan. Ihan kun vaihtaisin lennosta pohjalaismurteeni mandariinikiinaan. He eivät tiedä käsitteitä, tuijottavat suu auki ja näen että aivoissa raksuttaa kovasti, että mitähän tuo nyt yrittää sanoa. Hämmennys ja turhautuminen on niitä tunteita joissa uin usein. Pitää vääntää rautalangasta. Ja sitten pitää pitää historialuento, jotta selviää syy-yhteys ja asioiden kehityskaari. Puhun ihan perusjutuista. Niinkuin esimerkiksi sanonnasta: ”Toimii kuin junan vessa.” 1980-luvun jälkeen junassa matkustamisen aloittaneet eivät ymmärrä sanontaa sen koko hauskuudessa, taikka realistisuudessa.
Tai perusasioista, kuten että 1980-luvulla käytiin (maalla) kerran viikossa saunassa. Eikä kukaan käynyt suihkussa siinä välillä. Hiukset pestiin saunassa, kerran viikossa. Paitsi jos piti mennä lääkäriin, niin silloin käytiin suihkussa ehkä edellispäivänä. Eikä kaikilla ollut suihkua edes 80-luvulla. Saunassa oli vati ja kylmä vesi kaivossa, jos halusi peseytyä. Mutta miksi ihmeessä olisi pitänyt?
Hieman kieltämättä olen vino hymy huulillani, kun kuuntelen nuorempien hätää ilmastosta ja maapallon tilasta. Niiden, jotka käyvät lämpimässä suihkussa kahdesti päivässä. Tai kun vaatteet pestään joka päivä. Ja kuivataan koneellisesti. Tai kun vessa vedetään juomavedellä. Sähköä käytetään sen kymmeneen vempeleeseen päivittäin. Miten tämä muutos on tapahtunut näin nopeasti?!
En syytä nuoria. Mutta eniten ehkä ihmettelen niitä itseni ikäisiä, jotka ovat sitä mieltä, että juuri näin pitää ollakin. Että miten loisteliaasti sitä on unohdettu entisajan elämä ja uskottu joku kummallinen valhe siitä, että tämä tahti on aivan välttämätöntä. Siis ottaen huomioon maapallon nykytila! Välillä tunnen itseni joksikin naislinkolaksi, peikkohyypiöksi, joka haluaa kääntää kellon 1800-luvulle. Toisaalta haluankin, mutta parastahan olisi jos voisi kehittää jonkun yhdistelmän nykyajasta ja menneestä. Tiedettä ei tarvitse nollata! Arkea ja tottumuksia voi kyllä muokata.
2 kommenttia:
Voi että miten voin samaistua tähän tekstiin!
Ei ole kauaa, kun aloin siivota työpaikalla toimiston kaappeja (projekti on pahasti kesken..) ja mietin sitä kaikkea "tekniikkaa", joka niihinkin kaappeihin on viimeisen neljännesvuosisadan ajalta tullut talletettua ja lopulta unohdettua sitä mukaa, kun uutta on tullut tilalle.
Oli korppuja, mahtavan huikea zip-levyke, joka vaati erillisen zip-aseman ja johon mahtui peräti 100 megaa tavaraa (eli nykyään 10 valokuvaa saisi talteen :D), sähkökirjoituskoneita, lankapuhelimia ja sen tuhannen muuta. Puhumattakaan siitä, että olen töissäni käyttänyt reikänauhateleksiä ja sen seuraajaa teleksiä, johon ei enää enää tarvinnut syöttää sitä nauhaa, vaan kilautettiin kelloa, kun oma viesti oli valmis ja haluttiin, että vastaanottaja lukee sen.
Niiden jäljiltä kun tuli ensimmäiset telefax-koneet, muistan kuinka lähetettiin yhdestä huoneesta seinän taakse faxi ja juostiin äkkiä ihmettelemään sinne vastaanottopuolelle, kuinka paperi ilmestyy näkyviin.
Ei ihme, että välillä tulee tunne, ettei enää jaksaisi opetella mitään uutta. Ja kuinka ihanaa olisi, jos voisi vaan ostaa puhelimen ja ottaa sen käyttöön ilman, että pitää ladata sitä sun tätä ja muistaa vaikka mitä tilejä ja salasanoja ja huuuuuuh.
Vadissa meilläkin pestiin, vaikka oli suihkukin, mutta se olisi ollut vaan tuhlausta. (En tiedä miksi se suihku kuitenkin oli olemassa).
Mutta se oli jo luksusta, kun vadit oli pesuhuoneessa, eikä keittiön lattialla niinkuin meillä 70-luvun taitteessa. Silloin vesi lämmitettiin kamiinan päällä (en edes oikeastaan tiedä, mikä se oli, mutta kamiinaksi sitä kutsuttiin). Niitä aikoja en kaipaa, koska meillä oli myös ulkovessa ja ihan hitsin pitkän ja pelottavan polun päässä.
Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta säästän sut siltä.
Kiva aihe kuitenkin :)
Annukka; Voi kuinka ihanaa tekstiä! 😃 Tutulta kuulostaa kaikki tuo tekniikka! En tosin ole käyttänyt faksia koskaan, mutta korppuja kyllä. Mä oon vielä joitakin vuosia sitten pitänyt lankapuhelinliittymää, koska mulla on bakeliittipuhelimia aina 1920-luvulta 1960-luvulle ja olen käyttänyt niitä ennen kännykkää. Siis periaatteessa puhelimen pystyi jopa itse korjaamaan! Availin niitä ja puhdistin ja vaihdoin luurinjohtoja yms. En vastusta kaikkea tekniikkaa, mutta kieltämättä kauhun väreitä herättää se, miten haavoittuvaiseksi yhteiskunta ja siinä elävän ihmisen arki on tullut. Pankkitililtä voidaan imaista tonnikaupalla rahaa suit sait jonnekin ja henkilötiedot voi päätyä jonkun muun käsiin. Entäpä kyberhyökkäykset?! Ihan järkyttävää miten yhden kortin varaan kaikki on asetettu.
Tervetuloa blogiini ja toivottavasti viihdyt! 😊
Lähetä kommentti