Lähes päivittäin ajatuksiin sujahtaa lause "äh, ei jaksa" ja sitä rataa, tiedättehän. Kun biletys ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos mietin haaveideni kaupunkiviikonloppua, niin se olisi ehkä tällainen;
Kolkuttelen perjantaina junalla Helsinkiin, kirjaudun hotelliin, ehkä Haveniin, Klaus K:hon, Fabianiin, GLO:hon, Kämpiin, johonkin jossa voi hetken elää kuin entisaikojen yläluokan nainen!
Puran laukut ja kotiudun huolella. Asettelen verhoja, avaan vuoteen, järjestelen parfyymit kylppäriin. Levähdän hetkisen. Ehkä toisenkin hetkisen. Mietin menenkö ravintolaan syömään vai haenko Fasulta eväät huoneeseen. Se siitä yläluokkaisuudesta! No, en ainakaan astele Saleen ja Lidlin paistopisteelle voi laahautua sitten arkenakin.
Päädyn tilaamaan huoneeseen hampurilaisen, mutta huomenna lupaan pyhästi hakea vaikka sushia jostakin ravintolasta lounaaksi. Silmäilen ulos ikkunasta ja laitan kylpyveden juoksemaan. Vaihdan pönötysvaatteet lötköön kotiasuun ja möngin paksujen pehmeiden täkkien alle. Avaan television ja huokaisen miten ihanaa on vain olla! Syödä jonkun muun laittamaa ruokaa ja katsella puhdasta huonetta tarvitsematta tarttua itse imuriin tai pölyrättiin. Tänne voisi vaikka jäädä!
Lauantaina nukun juuri niin pitkälle kuin suinkin kykenen ja otan sitten vastaan huoneeseen kärrätyn mielettömän aamiaisen. Ruokaa on niin paljon, että siitä riittää vaikka koko päiväksi! Notkun aamutakissa ja mietin mihin suuntaan askeleeni tänään. Ehkä käyn ihan pikkuisen kaupungilla. Yhdessä tai kahdessa käsityöläiskaupassa. Hiukan pitää törsätä, muuten loma ei tunnu lomalta. Mukaan tarttuu pinkki hirvennahkalaukku tai sininen lasiveistos tai ehkä ruosteenväristä rakukeramiikkaa... valinnanvaraa on ihan liikaa!
Shoppailun jälkeen haen huoneesta kirjan ja vietän lukuhetken loungessa. Ihan vain tunnelman vuoksi. Toivon, että siellä ei ole ketään muuta, jotta saan olla rauhassa! Olen varannut yläkerran Spasta ajan hierojalle alkuillasta ja sen rentouttamana jään höyrysaunaan vielä pitkäksi aikaa. Voi juku, tämä se vasta on elämää!! Nyt on juuri niin rento olo, että huoneessa levähtäminen kuuluu aivan varmasti asiaan. Kunnes on aika sonnustautua päivälliselle alakerran ravintolaan. Jotakin herkullista ruokaa ja sitten pari drinkkiä, niin sen täytyy olla. Niinhän Sibeliuskin teki! Noh, hänelle se "pari" taisi venyä pariksi päiväksi, kenties viikoksi...
Drinkkien maistelun jälkeen voikin sitten ajautua takaisin huoneeseen, lojua kylvyssä tai katsella televisiota, lukea kirjaa, olla vain. Kunnes uni ottaa vallan ja voi leijua keveästi unten maille rauhallisessa ja kauniissa hotellihuoneessa. Voisikin oikein tehdä siitä haasteen, kuinka vähän pystyy puhumaan päivän aikana kenenkään kanssa! Kuinka passiivisena ja rauhasta nautiskellen kaupunkiviikonlopun voikaan viettää. Kuinka pitkään sunnuntaina kykenee nukkumaan ja miten laiskasti osaakaan pakata matkalaukun takasin kotimatkalle.
Jotakuinkin tällainen viikonloppu olisi itselleni parasta lepoa ja lomaa. Ei mitään häsläystä, ei juhlia, ei täyteen ahdettuja ohjelmallisia päiviä, ei mitään virkeää ja innostunutta. Ihan vaan rehellistä laiskottelua, hemmottelua ja lepoa! Ehkäpä tärkeysjärjestyksessä asian ydin voidaan muotoilla kolmella sanalla; Nukkuminen, Ruoka ja Sauna! Viivähtäminen hetkissä ja ”ei minkään” -tekeminen. Ajatuksiin vaipuminen. Vähän niinkuin retriitti, mutta keskellä kaupunkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti