Oikeastaan olen yllättynyt siitä miten vahvana tämä kasvikuume jatkuu myös syksyllä. Olen löytänyt itseni jo pari kertaa laskemasta viikkoja siihen, koska voi taas laittaa siemeniä multaan. Ja monia kertoja olen selannut taimistojen sivuja ja miettinyt mitä hankin ensi kesänä. Mutta tämän lisäksi siis kasvikuume ulottuu myös sisälle. Olen hankkinut pienen ajan sisällä Kuningasbegonian ja juurakkovehkan. Toisaalta ärsyttää, kun kaikilla tuntuu taas muodikkaasti olevan samat kasvit, enkä halua ikinä mennä massan mukana. Silti haluan vielä ainakin pari kasvia myös sisälle. Joistakin vanhoista luovun, siis en kokonaan, vaan kaksois- ja kolmoiskappaleista tietysti vain. Diilaan niitä suvulle ja ystäväpiiriin menestyksellä, sillä kaikilla muillakin tuntuu olevan kasvikuume!
Kukkapenkkeihin olen käynyt tällä viikolla kätkemässä erilaisia narsisseja (Pipit, Mallee ja Kedron), koristelaukkaa (Ambassador), tulppaaneja (Cream Upstair, Pretty Princess, Brisbane, Sweet Desire, Acuminata Tulipa Cornuta, Pulchella Eastern Star), krookuksia (Olivieri Orange Monarch, Crysanthus Ard Schenk, Yalta), Italiantalventähteä (Eranthis Hyemalis), myrkkyliljaa (Colchicum Autumnale Album), syklaamia (Hederifolium), hyacinttia (Carnegie), vesililjaa (Colchicum hybr. Waterlily), värililjaa (Lilium Elody), tähdikkiä (Ornithogalum Balansae) ja valkovuokkoa (Anemone Nemorosa Blue eyes).
Kuvittelin, ettei tarhoihin enää mahdu mitään, mutta hups vaan sinnehän ne jonnekin katosivat! Tosin noin puolen litran verran olen laittanut sivuun sipulisekoitusta naapurinkin tarhoja varten. Siitä on tullut jo tapa ja se naapurin ilahtuminen keväällä on niin ihanaa! Muutaman erikoisen sipulin aion viedä lapsuudenkodin tarhoihin, sillä minussa heräsi outo ajatus, että äiti pitäisi niistä. Ehkä hän näkee ne, en tiedä. Haluan kuitenkin uskoa, että hän kulkee puutarhassa edelleen aina joskus, ehkä aamun sarastaessa ja iltahämyssä, kun on rauhallista, kun kaste tekee kaiken vielä kauniimmaksi ja tuoksut ovat vahvoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti