Jep, olen lukemattomia kertoja tuonut esiin sen, että rakastan vaatteita ja muitakin tekstiilejä! Moni tietääkin, että siitä alkoi kehittyä ongelma, kun en malta heittää rakkaita vaatteita pois ja toisaalta haalin ihania juttuja lisää ja lisää. Kunnes tämän vuoden alussa säädin itselleni sen vaatteidenostorajoituksen, eli saan ostaa vaatteita vain joka kolmas kuukausi; tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuussa. Ja senkin olen jo ehtinyt kertoa, että tämä tosiaan toimii! Ei tule niitä heräteostoja koko ajan ja ehdin todella mietiskellä asioita aina tarkemmin, ennenkuin voin tarttua toimeen.
Ja nythän on siis lokakuu. Täällä meidän pikkukunnassa on vain Tokmanni ja yksi vanha yksityinen vaatekauppa, jossa en ole ikinä käynyt. Tarjonta ei siis varsinaisesti kutkuta sisintäni millään tavalla. Teiniajoista lähtien olen halunnut pukeutua omalla tavallani ja tyylini on vaihdellut. Käytännössä siis joudun tukeutumaan nettikauppaan tai shoppailemaan isoissa kaupungeissa. Näin se vain on. Ja koska nyt en juuri käy kaupungissa, on se nettikauppa ainut vaihtoehto. En pidä sitä pahana, jos tilaa suurinpiirtein lähimaista ja koettaa painottaa laatua.
Tänä vuonna olenkin ostanut tosi harkiten ja suhteellisen vähän (entiseen itseeni verraten) vaatteita. Kunnes viime viikolla huomasin, että nythän on jo lokakuun puoliväli ylitetty, enkä ole ostanut mitään! Ja nythän sitä sitten lähdetään väärille raiteille, tiedän! Selasin Nanson nettikauppaa, Ratian nettikauppaa, vähän Sjödeniäkin. Luulin, että selvisin, sillä näistä ei nyt tällä kertaa oikein mikään iskenyt tajuntaa kankaalle. Kunnes sain mainosmeilin Finlaysonilta ja hoksasin, että hehän ovat lanseeranneet myös vaatemalliston!
Finlayson on yksi niistä Suomalaisista firmoista, joista pidän monella tavalla aivan valtavasti. Sen historia, sen vanhat kangasmallit, sen uudistuminen, sen vankka peruskalliomainen olemus maamme yrityskentässä. No, Finskun vaatemallisto... sehän sekoitti pakan nyt sitten kertaheitolla. Tilasin Taimi-kotimekon, jonka kangas on lempisuunnittelijani Aini Vaarin käsialaa vuodelta 1961. Loistava valinta! Kotimekko ylipäätään värähtelee vaaterakkauteni sävelasteikolla oikein kutsuvasti. Ja totta puhuen; kotimekkoja, tai oikeastaan vanhalta nimeltä kotitakkeja, minulta löytyy jo valmiiksi monia. Silti tilasin. Ja tilasin totta vie muutakin; Pampula-jerseyhousut, voi hyvänen aika miten ihanat housut! Niin istuvat ja tyylikkäät.
Ja tähänhän se ei jäänyt, sillä mitä överiä tässä nyt vielä olisi? Seuraavaksi tsekkasin Paapiin tarjontaa. Pidän heidän leikkisästä tyylistään, ihanista kankaistaan ja rennosta ja käytännöllisestä mallistostaan. Ihastuin okranväriseen Pisaran Leaf-hameeseen! Ja miten hyvän näköinen se on päällä! Ihan minun näköiseni hame. Mutta ei siinä vielä kaikki. Pakkohan Marimekonkin sivut oli tarkistaa. Ja tottakai sieltäkin löytyi pari vaatetta, jotka oli vain pakko saada, ihan pakko. Olen aina tykännyt Jokapoika-paidoista ja koska pidän paitsi perinteistä, mutta eritoten perinteillä leikittelystä, Jokapoika mix tuntui täydelliseltä valinnalta! Se on tyylikäs ja hauska, sopii arkeen ja juhlaan.
Viimeisenä ostoskoriin tupsahti sitten neule... Tämän tunnustaminen on ihan siinä kehtaamisen rajoilla, mutta koska jo aloitin niin vien tämän loppuun saakka. Harmaasävyinen Unikko-kuosinen Askelet-neule, merinovilla-puuvilla-sekoitetta, ei sitä vain voi vastustaa! Näin tämän päälläni ja ihastuin. Ja tässä sitä ollaan; sylissäni monta uutta vaatetta, joista jokainen on todella hyvä valinta ja jokainen on kotimaista merkkiä ja juuri sellaisia, ellei jopa parempia, kuin odotinkin! Ja yhtäkään niistä en olisi välttämättä tarvinnut. Nyt on siis jonkinasteinen henkinen krapula. Ja siksi mietinkin, että ehkä rajoitan ensi vuonna näitä ostokuukausia kolmeen. Mutta yksi asia on varma; nämä vaatteet käytän loppuun ja se "loppuun" tarkoittaa että pidän niitä vielä 80-vuotiaanakin. Ja hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti