Olen pohtinut viikon ajan erään vanhan talon nimeä. Se on todella vaivannut minua, sillä nimi on ollut aivan "kielen päällä", kuten sanotaan. Koetin pyyhkiä 30 vuoden sumua edestä pois ja nähdä selvemmin. Eilen illalla juuri ennen nukahtamista nimi pamahti mieleeni! Tai ei oikeastaan talon nimi, vaan siinä asuneen ihmisen nimi. Herättyäni katsoin heti netistä tietoja ja löysin kuvankin tuosta ihmisestä, Hannasta, joka oli opettajatar 1900-luvun alkupuolella. Seuraavaksi katselenkin jo rippikirjoja ja muita kirkonkirjoja, tutkailen Hannan sisarusparvea, hänen vanhempiaan ja mietin taas, että onko joku heistä sukua minulle jotain kautta... Tiedän, että voin uppoutua tähän vaikka viikoksi, viikoiksi, loputtomasti. En anna sen tapahtua nyt, vaikka tämä on kyllä koettu moneen kertaan. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun minä vajoan joidenkin menneiden ihmisten elämänpolkujen kiemuroihin.
Kuvissa Eestiläinen kartano, joka ei liity Hannaan, mutta jonka historiaa eräänä päivänä tutkailin myös. Vanhat rakennukset saavat mielikuvitukseni liitelemään. Mietin aina niiden aikajanaa, sitä mitä ne ovat nähneet ja kuulleet, millaisia ihmisiä niissä on asunut. Ehkä minusta olisi pitänyt tulla historiantutkija, sukututkija, toimittaja, kirjailija...? Satukirjailija?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti