Pieni pohdinta Luterilaisen kirkon toilailuista viime aikoina.
Löysin hiljattain tilastot, joista näkee miten paljon minäkin päivinä kirkosta on erottu lähimmän kymmenen vuoden aikana. Ja minähän olen tilastoihminen! Innostuin. Erotilastoissa on selviä piikkejä. Toki aina loppuvuodesta on eroryntäys, koska vuoden vaihteeseen liittyy verovuoden vaihtuminen. Kirkollisvero oli aikanaan syy siihen, miksi itse erosin kirkosta heti aikuisuuden kynnyksellä. Mutta kesken vuotta on myös vaihtelevasti erilaisia piikkejä, joista voi päätellä, että kirkko on mennyt mokailemaan ja ilmeisen pahasti. Joku loukkaava lausunto. Joku supertiukka suhtautuminen. Joku pöyristyttävä tai omituinen teko. Milloin mitäkin.
Hiljattain Tampereen Vanhan kirkon seurakunta suunnitteli tapahtumaa, joka sai ihmiset takajaloilleen. Tilastoissa tapahtui eropiikki muutaman päivän ajan. Kieltämättä minäkin kirkkoon kuulumattomana seurasin keskustelua ihmeissäni. Tästä oli kyse; kirkko aikoi järjestää ympäristötapahtuman keskustorilla yhdessä Elokapinan kanssa. Oli ajatuksena tuoda keskustorille avoin ruumisarkku, jonka äärellä ihmiset voisivat sitten käydä suremassa ilmastoa, sukupuuttoon kuolevia ja kuolleita lajeja. Oli ajatus, että kukin arkun äärellä kävijä laittaisi arkkuun kävyn surressaan jotakin hävinnyttä lajia. Sitten arkku oli tarkoitus kantaa surusaatossa kirkkoon sisälle. Kirkko sai niin paljon pöyristynyttä palautetta, että he päättivät peruuttaa tapahtuman viime hetkellä.
Luin melkoisen määrän kommentteja. Ihan tavallisten ihmisten, seurakuntalaisten ja kirkkoon kuulumattomien ajatuksia tästä kaikesta. Ensinnäkin suurinta osaa loukkasi syvästi avoimen arkun vieminen keskustorille ja surusaatto, joka koettiin sirkuspelleilyksi. Toisekseen ihmisiä vihastutti kirkon yhteistyö Elokapinaliikkeen kanssa. Moni sanoi, että jos tapahtuma toteutuu, he äänestävät jaloillaan ja eroavat kirkosta. Useat sadat ihmiset erosivatkin kirkosta noina päivinä. Sekaan mahtui muutama puolustelevakin kommentti, mutta niitä oli ehkä prosentti kaikista kommenteista. Itse mietin, että ollaanko nyt siinä tilanteessa, että kirkko yrittää nuoleskella epätoivoisesti nykyajan ääriajattelijoita? Minusta kirkon ei pitäisi sekaantua politiikkaan. Ilmastotekoja kirkko voi tehdä lukuisten kiinteistöjensä lämmitysratkaisuissa, esimerkiksi. Kenenkään mielestä itse ilmastohuoli ei ollut huono asia. Toteutustapa tässä tapahtumassa kuitenkin ontui vahvasti. Kirkon tehtävä on auttaa ihmisiä ja tuoda lohtua. En näe, että avoin ruumisarkku torilla olisi vaikkapa minua lohduttanut, päinvastoin. Olisin järkyttynyt, miettinyt isäni ja äitini hautajaisia ja loukkaantunut käpyjen surusaatosta. Käpyjen!
Näin kirkko selitteli jälkeenpäin; he eivät toteuttaneet tapahtumaa, ”koska tapahtumaan liittyi selvä riski ilmi tulleiden aggressioiden takia.” Vihaiset ja loukkaantuneet ihmiset olivat siis riski kirkon mielestä? ”Ihmiset eivät ole vielä valmiita tällaiseen.” Yksi ajatuksen isistä sentään ymmärsi pyytää televisiossa edes anteeksi sitä, että he olivat loukanneet ihmisten tunteita. Yksi! Hänkään ei ihan vaikuttanut tajunneen miksi oli loukkaannuttu. Menikö nyt kirkko ihan jees, millään mittarilla mitaten? Ihanko oikeasti te ette ole ymmärtävinänne, miksi ihmiset loukkaantuivat?! Erittäin monelle ihmiselle kuolema on kova paikka. Se ei ole vitsin aihe. Mitä useampi läheinen kuolee, sitä raastavampaa elämästä tulee ja sitä vakavammin aiheeseen suhtautuu.
Ilmastonmuutoskaan ei ole vitsi, mutta sitähän kukaan ei ole väittänytkään. Sitä voi käsitellä keskustelutilaisuuksissa, voi vaikka tehdä erilaisia valintoja, jotka johtavat parempaan tulevaisuuteen. Sitä ei kukaan paheksu. Mutta käpyjen surusaatto näyttäytyy pilkantekona kuolleita läheisiä kohtaan. Ja sen pilkan toteuttaa kirkko yhdessä hiljattain hyvin negatiivista julkisuutta saaneen Elokapinaliikkeen kanssa. Minusta tämä kuulostaa siltä, että kirkko on paniikissa, että kirkko sählää sinne tänne, jotta saisi uusia kannattajia. Että kirkko on niin sanotusti enemmän ”kujalla”, kuin ehkä ikinä historiansa aikana. Ihan aina ei ole jees mennä mukaan uusimpiin ja hulluimpiin villityksiin, etenkin kun kirkon rahoitus tulee tavallisten ihmisten kukkarosta. Niiden jotka eivät halua mitään shokeeraavia ja raflaavia juttuja kirkon taholta, ei mitään villityksiä. Niitä löytyy sirkuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti