.

.

1.1.2023

Hiiri


Minua sanottiin pienenä hiireksi. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin harmaa kotihiiri, vaan ehkä koska olin alkuun niin pieni, keskonen, joka painoi syntyessään 1kg 200g. Synnyin 6 ja puolen kuukauden ikäisenä. Se on ollut aivan tavatonta 1970-luvun alussa. Siksi minut käärittiin folioon ja ajettiin ambulanssilla suoraa Helsinkiin. Olin myös happikaapissa pitkiä aikoja. Siksi tämä hiirikoriste huvitti minua suuresti! Sehän on ihan mun näköinen; vähän bling blingiä kaulassa, kukka päässä ja muutenkin persoonallisen epäsymmetrinen look.


Jotenkin se saa nyt symboloida minun tulevaa vuottani myös. Että oman näköisesti jatketaan elämää, kukka päässä mennään, eikä pientä pilkettä ja bling blingiä unohdeta myöskään. Konkreettisia uusia asioita, joita haluaisin saada aikaiseksi tänä vuonna 2023, on kolme. 

1) Haluaisin kirjoittaa ylös sukukronikoita. Siis oman sukujuuriston ihmeellisiä juttuja. Siitä miten joku viiletti junapummina Amerikassa, jollakin oli 19 lasta, joku teki kavalluksia, joku kasvatettiin kartanossa ja joku oli rakennusmestarina Helsinki-Hämeenlinna rautatiellä ja Uspenskin katedraalin rakennustyömaalla. Vaikka mitä värikkäitä tarinoita ihmeellisistä elämänkohtaloista! Ne pitäisi saada ylös. Toistaiseksi se kaikki on hajanaisesti kirjoitettu lappusille ja osa vain minun päässäni. Se on kuitenkin ehkä suurin perintö, jonka suvun nuori polvi voi saada, siksi se ei saa kadota!


2) Haluaisin tehdä suvun kuvista ifolorkirjoja. Ja kuviahan meillä riittää! Vaikka yksi suurimmista surun aiheista onkin se, että papan äiti poltti x- määrän kuvia kakluunissa joskus 1940- tai 50-luvulla. Auts! Se mitä pelastui, on lähes kokonaan tunnistettu. Sukupuussa on kuitenkin aukkoja; on henkilöitä, joista kaiken logiikan mukaan pitäisi asuinpaikan ja asemansa perusteella olla olemassa kuvia, mutta ei ole. Ne on olleet siis poltettujen joukossa.

3) Haluaisin ehtiä taas piirtää. Lapsena piirsin tätini tilaaman kirjekurssin opastuksella ja rakastin sitä! Onnistuin tilaamaan nettidivarista sen saman kurssin pari vuotta sitten. Siihen haluan palata!

Nämä oli ne konkreettiset uudet asiat, joihin haluaisin pureutua tänä vuonna. Noin ylipäätään voisi sanoa, että varo mitä toivot, se voi toteutua! Joskus kun luin tämän ajatelman ensimmäisen kerran, naureskelin sille, että heh heh onpa kamala jos toiveet toteutuu. Sittemmin tajusin, että kyse on mielen voimista. Toiveita todella kuullaan ja jos kiivaasti haluat jotain, niin sen toiveen hinta voi olla isompi kuin osaat odottaakaan. (Esimerkiksi jos toivot toisenlaista kotia, voi nykyinen vaikka palaa.) En siis nyt varsinaisesti esitä mitään toiveita. Mutta vienosti ehkä kuitenkin esitän semmoisen toiveen, että tuleva vuosi olisi parempi kuin edellinen.


6 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Onnellista uutta vuotta, Thilda! Uuden vuoden suunnitelmasi kuulostavat kivoilta ja jännittäviltä!

Ja tuo on niin totta, että kannattaa varoa, mitä toivoo, koska toiveet voivat toteutua. Tai oikeastaan kannattaa olla toiveidensa suhteen mahdollisimman spesifi, jottei saa sitä mitä halusi mutta ihan eri muodossa.

Thilda kirjoitti...

Satu; Kiitos! Samoin onnellista uutta vuotta sinulle!
Kyllä! Nauroinkin eilen miehelle, että toive on yhtä tarkkaan harkittava kuin joku soppari. Jos muotoilee huonosti, saa kuraa silmille. 😂

Birgitta kirjoitti...

Todella mielenkiintoiset ja kivat uuden vuoden toiveet. Toivottavasti kadonneiden sukulaisten kuvat löytyvät jostain arkistosta ja saat täydennettyä sukukronikkaa.

Itse en ole vielä päässyt uuden vuoden osalta siihen pisteeseen, että tietäisin mihin tähtään. Varmaankin hyvään terveyteen liittyviä asioita on listalla, mutta ehdottomasti myös luovuutta ja kehittymistä. Muunmuassa piirtämisen suhteen. Jään odottamaan jos joskus laitat kirjekurssin saldoa tänne blogiisi :D

Oikein ihanaa uutta vuotta sinulle!

Arkisin | jenni kirjoitti...

Olet kyllä ollut todella pieni tirriäinen ja sitkeä kuin mikä 💕 Tuo pikkuhiiri on suloinen, juuri samanlaisiin aina ihastun varsinkin jos niillä on "oma ilme" tai ne "katsoo" tietyllä tavalla :D

Jenni, lääkkeet!

Kuulostaa mielenkiintoiselta nuo sinun tämän vuoden aikeet! Piirtäminen on kyllä palkitsevaa kun siinä näkee kehitystä lyhyessäkin ajassa.

Tuli tuosta kirjekurssista mieleen että onkohan vielä niitä kuponkiuutisia joita oli ainakin kasarilla? En koskaan saanut 100 paria korviksia, hiukan katkerana täällä edelleen :D

Thilda kirjoitti...

Birgitta; Kiva kuulla! 😊 Joo, kerran löysin sattumalta Åbo Akademista suvun valokuvia ja kirjeenvaihtoa! Esim Isoisän isoäidin isoäiti oli kirjotellu. Ihan en oo varma onko hän itse kirjoittanut sillon 1850-luvulla, vai onko kirjuri ollut asialla. Olen myös koettanut saada yhteyttä kaukaisiin sukulaisiin tässä toivossa.

Hyvä terveys on kyllä äärimmäisen tärkeää! Nuorempana se oli niin itsestäänselvyys, että hävettää! Luovuus on ihanaa ja kehittyminen siinä on hyvä päämäärä. Varmasti pistän tänne kirjekurssin kuvia, mutta sadosta en niin tiedä. Harmi, että hävitin lapsena aikaansaamani piirustukset. Mulla oli aikuisuuden kynnyksellä sellanen hävittämisvimma, joka ei lähtenyt edes itsestä, että lähes kaikki rakkaat jutut meni. Päiväkirjat, bändipaidat, Neumannin suunnittelemat kengät, piirustukset, rakkaat koulukirjat, koruja, LP-levyjä… siksi suhtaudun sokeaan marittamiseen hyvin kriittisesti.

Kiitos! ❤️ Sulle myös sädehtivän hauskaa uutta vuotta!!

Thilda kirjoitti...

Jenni; Niin olen! Ja koska äiti oli menettänyt isosiskon ja mun välissä kolme lasta, voi vaan aavistella miten kauhea pelko munkin kanssa on ollut! Mutta täällä ollaan! 😄

Jep, kaikki eloisan oloiset ja persoonalliset oliot vie kyllä sydämen. Liian symmetriset ja täydelliset on epäkiinnostavia.
”Lääkkeet” 🤣

Niin, viime vuodelle mulla oli liikaa niitä aikeita ja väsähdin heti alkuunsa. Jospa kolme edes toimisi? Ja onhan sitä oikeesti paljon muutakin koko ajan. Kaikki arkipyöritys, muuttuvat työjutut, lapsuudenkodin hidas remppa… ei kannata haalia itelleen liikaa stressaavia juttuja. Oon aina tykänny piirtää, mutta oon vahvasti keskitasoa, niin että siitä ei olis tullu esim ammattia. Mun jälkikasvu on aina tykänny piirtää ja se on hänellä ehkä vahvimpia mielenkiinnon kohteita. Selvää sukuvikaa!

Kuponkiuutiset 😄 Mä muistan ehkä hämärästi. Mutta sitä vastoin tähän tulee nyt mieleen Keltainen pörssi-lehti, josta tilasin jotain aina välillä. Itse asias mulla on vieläki jotain mitä tilasin 90-luvun alussa. 😄

Hauskaa tätä vuotta!