Yöpöydän kirjapino, osa 2

 

Kaivan yöpöydän kirjapinoa nyt vähän syvemmälle. Hiljattain ostin Johanna Valkaman Katariinanpyörän, joka kertoo Jaakko Ilkan lesken tarinan. Hauskaa on, että sekä Jaakko Ilkka, että kirjailija itse ovat minulle sukua. Luonnollisesti olen siis hyvin kiinnostunut tästä kirjasta!

Jaakko Ilkasta (k.1597) on tietysti monia käsityksiä, mutta mulle hän edustaa sankaruutta. Ilmajokelaista suurtalonpoikaa, joka ryhtyy pistämään kampoihin epäreilulle linnaleirille, joka tarkoitti sitä, että talonpojille oli määrätty ylimääräinen vero, jolla elätettiin sotaväkeä. Ja sotahan oli loputon musta aukko, johon tarvittiin rahaa ja veroihin sisältyi luonnollisesti myös sotilaiden elatusta sotien väliajalla. Linnaleirin rasitus oli merkittävä haitta talonpojille ja sotilaat aiheuttivat monenlaista riesaa ihmisille jatkuvasti muutenkin.

Jaakko Ilkan vaimojen nimiä ei tiedetä, mutta tiedetään, että hän oli kahdesti naimisissa ja arvellaan, että toinen vaimo olisi ollut Ruotsista. Jaakko Ilkan jälkeläisiä on paljon tutkittu ja myös DNA-tutkimusta on käytetty apuna sukulinjojen selvittelyssä. Jaakko Ilkka on isäni suora esi-isä. (Oikeastaan en tajua käsitettä ”suora” esi-isä, sillä mitä muuta esi-isä voi muka olla? Esi-isän veli ei ole esi-isä, joten esi-isä joko on tai ei ole esi-isä. Se ”suora” on siinä vaan amatöörien sekoilua…) En ole vielä ryhtynyt lukemaan tätä kirjaa, joten en voi varsinaisesti sanoa siitä sen enempää, mutta eihän se nyt huono voi olla…! Kutakuinkin kaikki menneen ajan naisten tarinat kiehtoo jo lähtökohtaisesti, saati sitten tämä!

Ella Vihelmaan kirjasta ”Vähän enemmän vähemmän” mainitsinkin jo aiemmin, mutta enpä ole vielä tätäkään ehtinyt ryhtyä lukemaan. Hurjan kiinnostavalta se kuitenkin tuntuu jo pelkän etu- ja takakannen perusteella!

”Vastaus on Intia”-kirjaa luin innoissani joku aika sitten. Pääsin melkein loppuun ja sitten jumituin. Oikeastaan mua alkoi ylitsepääsemättömästi nyppiä se, että kirjan kirjoittajan oma henkilökohtainen mielipide paistoi niin paljon tekstistä läpi, että se ei enää ollut neutraali tietokirja, jollaisena sitä aloin lukea. Mutta hyvin valaisevia ja uusia asioita Intiasta olen kirjan myötä kuitenkin oppinut.

Jos haluat uppoutua Intian valtavaan kaiken melskaan, niin selaa edes ihmeessä tätä kirjaa! Siinä on paljon puuduttavaa politiikkaa, mutta kirja auttaa myös tajuamaan miten valtava kaikessa mielessä tuo maa oikein on. Niin ristiriitainen ja monesta eri asiasta (kansasta, kielestä, uskonnosta, kulttuurista, varallisuudesta, historiasta, maantieteestä) koostuva!

Aikeena on kahlata kirja loppuun, vaikka vähän pompahdellen ja sitten mietin laitanko sen kokonaan kiertoon. Nappasin kirjan viime kesänä Myllykosken kirjahallista, joka on muuten järkyttävä paikka, jos sattuu tykkäämään kirjoista… sillä siellä niitä nimittäin todellakin on!! Ja siellä saa kirjan ottaa hyllystä omakseen ihan noin vain.