2. Sytostaatin jälkeinen päivä

 

Eilen Dosetakselin ja Karboplatiinin tiputuksesta ei tullu mitään oireita. Ehkä hetkeksi aivan pieni väsähdys, mutta ei mitään edelliskerran totaaliseen uuvahdukseen verrattuna! Tiputus tuntuu toki kädessä kylmältä, koska huoneenlämpöinen tiputusneste on aina kylmempi kuin oma ruumiinlämpö, mutta se ei ole edes mitenkään epämiellyttävää. Mulle tuotiin tuopillinen jäämurskaa syötäväksi sen tiputuksen aikana, koska suun kylmänä pitäminen estää tuosta sytosta aiheutuvaa suun limakalvojen kipua ja kuivumista. Kanyylin pistäminen meni oikein hienosti ja mun mielialat oli aivan tasalaatuset. Ei siis ollenkaan huono päivä, se eilinen.

Illallakaan ei tullu mitää uusia oireita. Ainoostaan ne vanhat neuropatiat tuntuu vähä jalkapohjissa edelleen. Yöllä uni oli taas enemmän katkolla, koska nyt taas kuurina syötävä kortisoni aiheuttaa unettomuutta ja melatoniini ei täysin sitä kumoa. Nukuin kyllä, mutta nukahdin myöhemmin kuin tavallisesti ja valvoin keskellä yötä ehkä puolitoista tuntia. Onneksi aamu meni pitemmäksi unten mailla.

Iltapäivällä pitää pistää taas Fulphila-piikki (eli se valkosolukasvutekijä) ja siitä odotan oireita elikkä niitä luusärkyjä. Tosin sytohoitaja sanoi eilen, että yleensä ne oireet on pahimmat ekalla kerralla ja se olis kyllä tosi mahtavaa!! Aion napata lääkettä heti ajoissa, enkä odottele seuraavaan päivään kuten viimeksi. Siksi se yökin oli kauhea viimeks. Selvästi tää uus syto sopii mulle paljo paremmin kuin edellinen. Siitä oon tosi iloinen! Ja tiistaisten verikokeitten perusteella mun syöpäantigeeniarvo on suorastaan romahtanut kohti normaalia lukemaa! Heinäkuun alussa se oli 1649, kun normaaliarvo pitäis olla jotain alle 35. Nyt se oli mulla 79. Paljon hyviä asioita siis!