Eräs picnic

Ajattelin edelleen kääntää katseeni blogiluonnoksiin, kun siellä nyt kerran on paljon julkaisematontakin materiaalia valmiina. Tässä kuvasarjassa olen serkkuni kanssa picnicillä Lielahden kartanon pihassa joitakin vuosia sitten. Meillä oli eväskori ja kaikenlaista pientä hyvää mukana. Ja tietysti Matilda! 

Matilda on tuo kuvassa oleva 18-vuotis tyttö krinoliineissaan, meidän esiäiti. Suvun vanhin valokuva, otettu Göteborgissa 1862. Matilda oli mukana tuolla meidän picnicillä, koska hänet kasvatettiin Lielahden kartanossa, Clas Alfred Stjernvallin ja hänen vaimonsa Selma Aurora von Kraemerin huomassa. Nykyään tuskin tiedetään kenestäkään muusta kuin Nottbeckeista, kun puhutaan Lielahden kartanon omistajista, mutta voi kyllä, siellä oli upea historia ennen heitäkin!

Matilda asui pikkutyttönä myös Helsingissä, jossa hänen isäpuolensa oli rakennusmestarina. Kaikenlaista pikku kyhäilyä, kuten Hki-Hlinna-rautatie asemarakennuksineen, Uspenskin katedraali jne, puuhakas herra tuo isäpuoli! Muroleen kanavan rakennustyömaan aikana Matildan 30-vuotias äiti kuolee äkisti. Syy on jäänyt hämärän peittoon. Edes hautapaikasta ei ole vihiä, mutta todennäköisesti se on Ruovesi. Pieni Matilda on 9-vuotias. Yhtäkkiä hän on 4-vuotiaan sisarpuolensa ja työn perässä paljon matkustavan isäpuolensa kanssa kahden! 2-vuotias pikkuveli on mahdollisesti tässä vaiheessa jo kuollut. Perimätieto kertoo, että hän olisi ollut hyvin sairas, ehkä jotenkin vaikeasti vammainen ja kuollut pienenä.

On syytä olettaa, että isäpuoli lähettää tytöt sukulaisten hoiviin pahimman kriisin ajaksi. He palaavat siis epäilemättä mummonsa luokse Lielahden Niemen rustholliin, jossa Matilda on syntynytkin. Niemi ja Lielahti ovat vierekkäiset kartanot yhä tänäkin päivänä ja kummankin ikkunoista voi katsella toista kartanoa, niin lähekkäin ne ovat. Tällä hetkellä julkisuudessa kiistellään siitä, pitäisikö Niemen kartanon ratikkapysäkki nimetä Niemen kartanon mukaan vai ’Rientolan setlementin’ mukaan, joka toimii tiloissa nykyään. Setlementti perustettiin 1944 ja Niemen rusthollista puhutaan jo minunkin sukuni tiimoilta yli sata vuotta aiemmin. Mitähän mieltä mahtaisin olla… en ymmärrä että tästä edes keskustellaan!

Lielahden kartanolta picnick jatkui Niemen rustholliin, koska se on ollut Matildan, hänen äitinsä ja tätiensä ja setiensä, isovanhempiensa ja vielä osin isoisovanhempiensakin koti. No, Matildan tarina, johon varmasti palaan vielä monesti, jatkuu niin, että hän asuu sittemmin edelleen isäpuolen ja siskon kanssa muutaman vuoden Helsingissä. Matilda muuttaa Lielahteen 13-vuotiaana, tällä kertaa Lielahden kartanoon. Isäpuoli menee uusiin naimisiin saman vuoden Tapaninpäivänä. Uusia sisarpuolia syntyy kuusi. Matildan elämä jatkuu Stjernvallien taloudessa seitsemän vuotta, he kasvattavat häntä aatelisille tavoille. Matildan mummo on kuollut Niemessä jo vuosia sitten ja tila on täysin uusien omistajien hallussa. Matilda palaa täysi-ikäisenä neitona vielä kerran Helsinkiin, kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Hänen sisarensa on juuri päässyt ripiltä ja isäpuolen uusi perhe kasvaa hyvää vauhtia.

Viimeisen kerran Matilda muuttaa Helsingistä Lielahteen huhtikuussa 1869. Siitä tulee surullinen kesä; Matildan kasvattanut Claes kuolee sydänhalvaukseen kartanossaan heinäkuussa, aterian jälkeisellä päivälevolla. Tästä kirjoitetaan Helsingfors dagbladetissa ja Aamulehdessä. Matilda jatkaa asumista kasvatusäiti Selman kanssa vielä seitsemän vuotta. Matilda seurustelee hienon herran kanssa, mutta jotain tulee väliin ja suhde katkeaa. Tuohon maailmanaikaan Matildan 32 vuoden ikä on jo lähes toivoton vanhanpiian ikä. Hän kuitenkin menee naimisiin tavallisen Ruovedeltä kotoisin olevan miehen kanssa. Mahtaisiko Matilda tuntea yhteyttä tuohon Ruoveden mieheen omien lapsuusmuistojensa ja äitinsä muiston vuoksi? He asettuvat asumaan Tampereelle, silloisen Messukylän puolelle, rautatien ylikäytävän vahtitupaan, josta tulee myös tunnettu pysäkki niille, jotka matkaavat Hatanpään huvilarannikolle kesää viettämään. Joskus herrasväki tulee junalla Alanderin pysäkille oikein suureellisesti kimpsuineen ja kampsuineen. Mitä mahtaa Matilda miettiä katsellessaan hienostoa? Muisteleeko omia matkojaan Stjernvallien kanssa Göteborgiin rautateiden avajaisiin, tai Pietarin hoveihin? En tiedä paljonko Matilda vierailee kasvatusäitinsä Selman luona kartanossa. Selma asuu siellä kahden sisarensa Henrikan ja Johannan kanssa vielä kauan. Siksikin on omituista, että nykyaika muistaa vain Nottbeckin pojat, jotka kyllä ostivat kartanon, mutta eivät vallinneet siellä pelkästään. Von Kraemerin neideistä voisi olla paljonkin vielä sanottavaa. Mutta kuten sukutarinat aina, tämä paisuu kuin pullataikina, ellen lyö pistettä juuri tähän.