Huulipunaleidi

 

Mähän päätin pari vuotta sitte, että alan käyttää huulipunaa! Se oli siis siinä viiskymppisten aikaan, kun alko tulla sellanen fiilis. Enpä tiiä mistä se kumpus, mahdollisesti koin itteni liian harmaana, mutta se tuli vahvana päätöksenä ja nimenomaan niin, että joka hiton päivä tästä lähtien sipasen huulipunaa. Se oli sellasta leidienergian loihtimista. Eikä tässä kauheesti oo ollu huulipunattomia päiviä… sairaala-aikana oli eniten, mutta sillonkin välillä piti fiilistellä leidieloa, vaikka oli ihan romuna muuten.

Mähän en siis oo yli kymmeneen vuoteen meikannu muutenkaan, edes juhliin. Ainoostaan parfyymi ja huulipuna on mun juttuja. En oo myöskään semmonen ihminen, joka pesee tukkaa joka aamu ja föönää ja kähertää ja muotoilee. Vielä hetki sitte, kun mulla oli noin metrin pituinen tukka, pesin sitä parin viikon välein. Se harhakäsitys, että hiuksia pitää pestä kauheesti muualtakin kuin päänahan läheltä, on no -harhakäsitys. Siksi tukan lyheneminen ei vaikuta tukan pesemisen vaivaan millään tavalla, mutta kuivumiseen se tietty vaikuttaa. Ennen annoin tukan kuivua yön aikana itekseen, nyt se on lähes saman tien kuiva. Mun tukka sojottaa ja pörhistelee ihan omia teitään, enkä jaksa ottaa siitä stressiä. Se on ehkä niitä elämän vähiten kiinnostavia juttuja. Että jos joku ajattelee, että tuon kanssa ei voi olla ystävä, kun sen hiukset sojottaa, niin semmonen ihminen voi saman tien loikata hiuslakka-altaaseen ja hukkua mun puolesta.

Palataanpa huulipuniin. Jos kerran on päättänyt alkaa käyttää huulipunaa, niin sillon niitä pitää testata, että mikä värimaailma miellyttää. Tilasin netistä varmaan 30-40 huulipunaa melko lyhyen ajan sisällä. Väreinä oli vaaleenpunasta, tiilenpunasta, oranssinpunasta, violetinpunasta, tummanpunasta… hyvin laajalla skaalalla. Aluks tietysti totuttelin huulipunan käyttöön ihan huulien oman värin lähellä olevilla melko huomaamattomilla sävyillä ja niistä muodostuikin mun suosikkeja, joita käytän paljon edelleen. Toisaalta totesin, että oranssit ja sellaset liian vaaleet vaaleenpunaset on aivan karseita ja heivasin ne muutaman kokeilun jälkeen meneen.

Olin tyytyväinen eiliseen asti. Yhtäkkiä hoksasin, että oon pantannu niiden tummien värien käyttöön ottoa koko tän pari vuotta, eli joku päivä ne alkaa mennä pahaksi (alkaa haista tunkkaiselta), jos en käytä niitä. Eipä oo paljo järkee sellasessa! Oon jotenkin arkaillu niitä, ajatellu, että enhän mä nyt niin voimakkaita värejä viitti laittaa, että ne oottaa jotain hienoo iltatilaisuutta (käyn sellasissa ehkä kerran kymmenessä vuodessa). Eilen suutahdin itelleni, että mitä hittoa?! Nyt lopetan sellasen arkailun ja otin esille kaikkein tummimman punani (Avrilin Le Rouge nro 600) ja päätin alottaa just siitä! Vetäsin punan huuliin ja huomasin, että se ei yhtään rupee kirkumaan liikaa mun naamassa. Mulla oli musta tunika ja mustasankaset lasit päässä, joten tuo tumma oli kuin ruusu hiuksissa siihen asuun!

Hyvää huulipunaviikkoa teillekin leidit!