.

.

20.9.2023

Hiljaisia mietteitä


En ole vielä hukkunut alakulon ja masennuksen suohon, räpistelen. Mietin eilen illalla, että millä voin piristää itseäni, kun en jaksa tehdä juuri mitään. En kivuiltani, mutta en myöskään voimiltani. Paino laskee yhä vaan. Mutta jotain pitää keksiä. Luen edelleen iltaisin joogakirjaa ”Viihdy omassa arjessasi” ja löydän siitä monia hyviä asioita. Mietin, että voisinko hitusen tehdä joogaliikkeitä tai taijita youtuben avustuksella. Tallensin linkkejä valmiiksi tabletille, että josko vaikka tänään…




Löysin blogin luonnoksista muutaman vuoden takaisia kuvia lapista, jotka kuvastaa tämän hetken kaipuuta rauhaan ja hiljaisuuteen luonnossa. Metsän tuoksua ja veden kuohuja. Mindfulnessia ja sen sellaista.



Viime viikolla tilasin piristyksekseni vähän parfyymejä piiitkän tauon jälkeen. Huonolla hetkellä, sillä maku- ja hajumuutokset saa kaiken tuntumaan epäilyttävältä ja jopa ällöttävältä. Voin kuitenkin sanoa, että ne muutokset ei kestä montaa päivää kerrallaan.



Luen vähemmän kuin etukäteen ajattelin. Enkä jaksa tehdä mitään käsityöjuttuja. Vähän olen värittänyt ja sekin jo tökkii. Terveenä sitä ei vaan tajua, millaista sairaana on ja mitä oikeasti jaksaa, kun ei oikein jaksa mitään.



Kuulin, että blogiani on jaettu vertaistukena muillekin syöpäsairaille. Se on uskomattoman hieno juttu, jos joku saa tästä jotain. Tietysti haluaisin, että tästä saisi lohtua, mutta en halua vääristää olotiloja ja huijata. Välillä on paskoja päiviä, jopa paskoja viikkoja, mutta se kaikki muuttuu äkkiarvaamatta. Vuoristorataa!



Ehkä yksi isoimmista asioista tässä on yksinäisyys. En tarkoita sitä, että jonkun pitäisi tulla repimään mua kahvilaan, vaan sitä, että poukkoilen tässä suossa ypöyksin, niin ettei kellään ole oikeasti hajuakaan. Nämä sanat on vain pintaraapaisua. Olis aika hienoa, jos löytäisin munasarjasyöpään (tai syöpään ylipäätään) sairastuneita vertaistukihenkilöitä. Sytokäynneillä siihen on mahdollisuus ja odotan että joku päivä saan yhteyden kanssasisareen.

 

14 kommenttia:

Wilumiina kirjoitti...

Hi

Oletko kokeillut äänikirjoja. Minulle toimii kun olen väsynyt migreenin jälkeen. En voi katsella telkkaria koska laukaisee uuden kohtauksen ja lukeminenkin väsyttää mutta äänikirjoen kanssa pääseen toiseen maailaan.

Thilda kirjoitti...

Wilumiina; Joskus autossa pitkällä matkalla kuunnellaan äänikirjoja, mutta en oikeen kauheesti oo päässy niiden ystäväksi. Mieluummin otan kirjan fyysisesti käteen. Toki väsyneenä se vois nyt olla vaihtoehto… 🤔

Anonyymi kirjoitti...

Oletko löytänyt Facebookista Siskola-ryhmän? Siellä syöpää sairastavat naiset tukevat toisiaan ja vaihtavat kokemuksia sekä käytännön asioista että mielen myllerryksestä.

Thilda kirjoitti...

Anonyymi; En käytä facebookia. Lähdin sieltä kuplasta yli 2 vuotta sitten ja olen ollut tyytyväinen.

Joululainen kirjoitti...

Tarkistapa netistä, löytyykö teidän paikkakunnaltanne Syöpäyhdistyksen kokoontumisia. Ainakin kotikaupungistani löytyy. Voisi tavata kasvotusten samassa tilanteessa olevia. 🤔

Rauhoittavia mindfullness-kuvia olit ottanut❣️

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia Lapista!
Syöpäyhdistys tms. saattaisi myös välittää vertaistukihenkilöitä. Tiedän lähipiiristäni, että ainakin joidenkin sairauksien kohdalla yhdistyksillä on sellaista toimintaa.
Kunpa voisin halata sinua, rakas ystävä ❤️❤️
Katariina

Thilda kirjoitti...

Joululainen; Pitääpä katsoa. 😊
Kiitti!

Thilda kirjoitti...

Katariina; Voi kiitos! 😊
Selvitänkin sitä vielä…
Etähalaus vastaanotettu! 🥰

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä idea!

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia!!! Etenkin tykkään kuohuvista vesikuvista.Niistä saa voimaa jos niiden äärelle pääsee kuulemaan.Ja voin vain kuvitella ja ymmärtää yksinäisyyden.Välillä mietin arjessani,että unohdan sut vaikka pitäisi enemmän.Mutta sen vuoksi ne postikortit muistutuksena,että en todellisuudessa ole unohtanut. Mietin myös entä itse saurastuisin,kuka minua muistaisi? Peilaan ajatustani sinuun yksin isossa tslossa,mutta olen iloinen,että sinulla on mahdollisuus matkailuautoilla.Matkystat todellisuudessa enemmän kuin minä.Höh, mutta siitä olen vain iloinen puolestasi.

Thilda kirjoitti...

Anonyymi; Jos tarkoitat vertaistukihenkilöä, niin jees, niin se taitaa olla. 😊

Thilda kirjoitti...

Anonyymi; Kiitti! 🥰 Ei sun tarvii enempää, älä ihmees niin ajattele! Mun yöpöytä täyttyy sun ihanista korteista 💓
Niin, meidän matkailuauto-ruppana, ei mene katsastuksesta läpi (ties monettako vuotta) ilman mittavaa hitsailua. Vetelee viimeisiään. Eilen raaputin toiveikkaana luontoarvan, että jos voitan päävoiton 30 tonnia, niin saadaan parempi käytetty sen tilalle. No ei saada… vielä. 😄
Halauksia!

Mannaryyni kirjoitti...

Minä nukuin ainakin makeasti äänikirjojen parissa. Suosittelen kokeilemaan myös unettomuuden hoidossa 🤭

Thilda kirjoitti...

Mannaryyni; Ahaa, eipä ole tullut tuo mieleen! Luulen kyllä, että mun aivot piristyis siitä ihan vielä enemmän… 😬
Kun se numeroiden laskeminen takaperoisestikin piristi mut (numero-ihmisenä!) ja samalla kykenin ajattelemaan muita asioita vielä rinnalla. 🤦‍♀️