Eilen puhuin puhelimessa siskoni kanssa ja samalla haroin takahiuksiani toisella kädellä. Yhtäkkiä kädessä oli pieni tukko hiuksia! Ravistin ne pois ja nyhdin kevyesti samasta kohtaa uudestaan ja taas oli kädessä saman verran hiuksia. Tää toistui niin monta kertaa ku jaksoin kokeilla, eli tää on nyt sitä; tukka alkaa lähteä!
Se ei tunnu miltään, eikä päähän tullu mitään kaljua läiskää, ainakaan vielä. Mullahan on nyt eka sytostaattikerta takana (tasan kaks viikkoa sitten) ja toinen kerta on ens viikolla. Sairaalassa mulle sanoi alkuun yks lääkäri, että tukka lähtee kolmannen syton jälkeen. Myöhemmin toinen lääkäri sanoi, että kyllä se lähtee toisen syton jälkeen. Ja taisi olla sytohoitaja, joka sanoi, että se alkaa lähteä jo ekan kerran jälkeen. Pitäsiköhän tää tulkita niin, että mä kaljuunnun pikku hiljaa ja ihan kekkosena ollaan vasta sit kolmannen kerran jälkeen?
No ainakaan yön jäljiltä tyynyllä ei ole vielä koko peruukkiaines. Sen sijaan muut oireet on taas kiinnostavia eilisestä lähtien… neuropatia hävisi oikeesta kädestä viime lauantaina, vasemmasta kädestä tiistaina ja eilen jalat tuntui keskenään erilaisilta. Vasen oli selkeesti vähemmän epämiellyttävän tuntuinen kuin oikea, joka ottikin oikein kaiken irti neuropatiasta ja oli hyvin epämiellyttävä koko illan.
Eilisen aikana selkäpuolella oli joku kutiava näppylä ja nyt heräsin siihen, että iho on monesta kohtaa punainen ja täynnä kutiavia koholla olevia näppylöitä tai paukamia. Näyttää nokkosrokolta, mikäli itse osaan netin avulla diagnosoida, mutta oirekuvaus valokuvineen on kyllä lähetetty jo sairaalaankin. Tavallisessa tilanteessa sitä olis vaan H.Moilasena, että jahas tämmönen tänään… mutta syöpäpotilaan täytyy olla skarpimpi. Ja just kun näytti siltä, että tässä ehtis olla ehkä muutaman päivän ihan oireetonkin ennen seuraavaa sytoa… katotaan täytyykö tänään lähtee lääkäriin vai mitä tehdään.
7 kommenttia:
Toivottavasti ei tullut lääkärireissua :)
Jenni; Ei tullu. Histekkiä naamariin vaan. 😊
Kuulostaa vyöruusulta?
Anonyymi; Ei, se liittyy syöpähoitoihin. Tässä ei ole rakkuloita, ei kirvelyä, eikä kipua. Oireet alkoi kadota tänään ja histec varmaan auttoi osaltaan. Sain lääkärin kiinni asian tiimoilta. 😊
Oi Thilda, en yhtään tiedä, mihin syöpään saat hoitoa, mutta sama oli minulla alkaen 2016 isolla leikkauksella ja tarina oli niin monimutkainen, että ehkä kerron sen kokonaan vasta sitten joskus. Nimittäin minulla sytot alkoivat kevätalvella 2018.Kun hoidoista neuvoteltiin mukana oli lääkäri, jonka potilas olen ollut ikäni kaiken ja sitten sellainen nuori, joka ymmärsi, että olen asiakas! Minä vein ja hän teeskenteli olla mukana. Minullepa tulikin ihan kynnysjutuksi hiukset ja tämä nero, joka nyt on Tampereelle siirtynyt yksityiseen piirsi minulle kolme polkua eli selitti miten kauan kestää, mitä oireita ja mitä ei. Minä siihen, että missäs on polku, jossa hiukset eivät lähde. Hitsi, hän teki siitä kolmannesta mun polun eli kun piti olla vain kolme sytoa, laitettiinkin viisi, mutta niin pysyi hiukset päässä. Kyynelehdin....,mutta maksoin asiasta myös hintaa eli väsymys purskahti yli vasta neljännellä. Oli niin hyvä pahoinvointilääke, että en voinut pahoin kertaakaan, joten viikko sytoista saatoin lähteä ravintolaan syömään. Kun se polku oli ohi, olin niin väsynyt, että olisin vain nukkunut. Nyt on muuten alettu välittää naisten tuntemuksista hiusten suhteen. Se voi vaikuttaa toisilla mielialaan isostikin.
Toivotan sinulle vahvaa jatkoa. Juuri on ilmestynyt kahden ystävättären yhtäaikainen syöpäkirja Kesken kaiken (Avain). Se on blogissani ja mieheni lukee sitä nyt. Se ei ole paha kirja. Ei ahdista. Ainakaan minua. Tässä: https://leenalumi.blogspot.com/2023/08/krista-launonen-lehmuskoski-kesken.html ♥♥♥
Leena Uni; Kiva kuulla sinusta! Syöpää on tosi monilla, kun ryhtyy puhumaan aiheesta. Oikein yllättävää, miten monilla! Mulla on munasarjasyöpä ja leikkauksella saatiin kaikki pois, paitsi mikroskooppiset syöpäsolut verestä, joita nyt hoidetaan sytoilla.
Hiukset voi olla monelle hyvin tärkeet, mutta en tajua sitä, että kaljuuntumista ulkopuoliset pitää enää nykyään mitenkään kummallisena. Siis ei pitäisi! En ehkä jaksa vielä kiinnostua syöpäkirjasta, tai ainakin olen huomannut, että väistän aihetta kaikkialla, ellei ole pakko mennä päin.
Ihanaa syksyä! 😊
Miten tuohon tuli ”uni” kun piti kirjoittaa Lumi! 🤔
Lähetä kommentti