Neuropatiasta

 

Kertaanpa vielä mitä on neuropatia ja miltä se tuntuu. Mun tapauksessa se on siis sytostaateista johtuvia jalkojen ja käsien hermostollisia tuntomuutoksia. Mun eka sytostaatti oli paklitakselin ja karboplatiinin yhdistelmä, jossa sitten tuo paklitakseli aiheutti aika pian neuropatiaa jaloissa ja käsissä. Siksi se sytostaatti vaihdettiin toisella kerralla dosetakseliin. Neuropatian olisi pitänyt hävitä ennen toista sytostaattikertaa, eli alle kolmessa viikossa, mutta sitä on edelleen, noin kuusi viikkoa myöhemmin.

Neuropatia ei satu, mutta se on aika epämiellyttävää. Mun tapauksessa se oli pahimmillaan jaloissa noin puolisäärestä varpaiden kärkeen ja käsissä ranteista sormenpäihin ulottuvaa tuntemusta. Se tuntuu siltä, kuin raaja olisi just puutumassa ja siinä kihelmöi lakkaamatta. Pahinta tuntemus on aina illalla nukkumaan mennessä, jolloin jalkoja on pakko heilutella ja ravistella, kun on sellainen olo, että kiertääkö se veri nyt siellä jaloissa vai ei?! Iltaisin neuropatia jotenkin voimistuu ja aamulla voi olla sellainen tunne, että nyt sitä ei ole. Pahimmassa tapauksessa neuropatia jää elinikäiseksi kaveriksi ja se menee niin pitkälle, että on hankala kävellä, kun ei oikein tunne jalkojaan ja hienomotoriset asiat on vaikeita tehdä, kun sormenpäät ei tunne juuri mitään. Eli suomeksi sanottuna paidan napittaminen ja kaikki siihen rinnastettava on silloin vaikeaa tai jopa mahdotonta.

No mulla neuropatia väheni siinä ekan kolmen viikon aikana kyllä. Esimerkiksi eräänä viikonloppuna totesin, että toisessa kädessä ei ole enää tuntemuksia ja pari päivää myöhemmin toinenkin käsi normalisoitui. Sitten meni muutama päivä ja vasen jalka alkoi hiljalleen normalisoitua, mutta päkiän ja varpaiden alueella oireita vielä oli. Oikeasta jalkapohjasta tuntemus ei kuitenkaan koskaan hävinnyt ja mulle jo sanottiinkin, että se saattaa nyt olla siinä sitten pysyvästi. Edelleen iltaisin sängyssä se tunne siitä säilyi, että jalkaa pitää ravistella ja varpaita heilutella, muuten on liian epämiellyttävää. Kunnes menin viime viikolla fyssarille.

En ollu edes ajatellut, että neuropatialle vois jotain tehdä, mutta jotenkin se oire tuli siinä meidän jutellessa esille. Fyssari sanoi, että hän näyttää mulle sellasen liikkeen, joka saattaa auttaa siihen. Tässä vaiheessa mun neuropatia oli vasemman jalkapohjan päkiän ja varpaiden alueella, sekä kokonaan oikean jalkapohjan alueella. Tein liikkeet ja sain ne kotiläksyksi, joita on tehtävä kerran päivässä. Jos tuntuu jotenkin pahalta, niin voi jättää tekemättä, mutta pyrkiä siihen, että liikesarja tehdään joka päivä. Samana iltana voitelin jalkapohjat, koska ne oli muuttuneet aika koppuroiksi tässä monien viikkojen aikana, kun en ollut voinut tai jaksanut kiinnittää asiaan mitään huomiota. Jalkapohjia alkoi jotenkin lämmittää ja ne tuntui erilaiselta. Nukkumaan mennessä neuropatia oli hyvin vaimea, eikä ollut sellainen olo, että jalkoja pitäisi ravistella. Ensimmäistä kertaa niin moneen viikkoon!! Seuraavana päivänä totesin, että molempien jalkojen neuropatia tuntuu vaimeasti enää päkiän-varpaiden alueella. Sen jälkeen olen tehnyt liikesarjaa joka päivä ja voidellut jalkapohjia aamuin illoin. Ja neuropatia on tosiaan paljon vaimeampaa, kuin ennen fyssaripäivää.

Kirjoitan tähän vielä lyhyesti fyssarin ohjeen siihen liikesarjaan, jos joku haluaa sitä kokeilla. Takeita siitä ei ole, että se auttaa kaikilla, mutta joissakin tapauksissa se ilmiselvästi voi vaikuttaa ainakin tuntemuksen määrään ja vahvuuteen. Ja sekin on jo mahtava edistys!

Mene selinmakuulle jalat suorana. Nosta toinen jalka vatsan päälle polvi koukussa ja ota molemmin käsin kiinni polvitaipeen kohdalta reidestä, painaen reittä vatsaa vasten. Ojenna jalkaa polvesta hitaasti kohti kattoa, niin suoraksi ylös kuin pystyt ja pidä koko ajan käsillä kiinni taipeen läheltä. Laske jalka rennoksi alas. Toista 5 kertaa. Tee sama toisella jalalla. (Huom! Tärkeää on nostaa jalka niin hitaasti kuin pystyt, jotta liike vaikuttaa hermokanavaan. Jalka nykii ja vapisee hitaassa liikkeessä helposti, mutta se ei haittaa.)