Yhtään ei huvittais…

 …tää viikko, kun ohjelmassa on verikoe ja lääkärikäynti ja neljäs sytostaatti! Olo on ku teuraalle menossa ja kaikkein mieluiten vetäisin peiton korvien yli ja jatkaisin unia maanantaista sunnuntaihin. Ja muuten; jos jotain hyvää siitä vesivahingosta tuli, niin ainakin saan nyt paitsi mööbleerattua huoneen uuteen uskoon ja sitten saan tehtyä ison määrän poistoja! Se tuntuu mahtavalta edelleen!! Ja nyt huomaan myös, että kuntoni on reipastunut, kun olen joutunut vähän punnertamaan ja kantamaan tavaraa joka päivä. Ehkäpä silläkin oli sitten tarkoituksensa.

Odottavan aika on pitkä, eli oottelen tässä niitä syöpäantigeeniarvoja. Ne ei tuu labrasta automaattisesti puhelimeen, vaan mun pitää kysyä ne erikseen hoitajilta, jotka aikataulunsa mukaan ehkä vastaa tänään, ehkä ei. Muuten veriarvot on aika loogisia. Kaheksasta arvosta viisi on nätisti viitearvojen sisällä ja kolme muuta jonkun verran koholla, johtuen stressistä, lääkityksestä ja sairaudesta.

Tuntuu tyhmältä ja edelleen oudolta, että elämä pyörii lähinnä vaan sairauden ympärillä. Kaikki tekeminen suunnitellaan niin, että missä kohtaa kalenteria on sytoviikko ja missä ne todennäköiset huonon olon ajat. Josta tulikin mieleen, että multa kysytään edelleen, että koska mun sädehoito alkaa. Kerrataan siis. Ennen mäkin luulin nimittäin, että ensin leikataan syöpä, sitten tulee sytot ja sädehoito, mutta eihän se ole ollenkaan niin. Joskus syöpäpotilas saa itse valita leikataanko vai sädetetäänkö. Joskus pelkkä leikkaus riittää. Yleensä jos leikkauksessa saadaan näkyvä syöpä hyvin pois, annetaan perään jonkun verran sytoja mikroskooppisen syöpäsolupopulaation nujertamiseksi ja se on siinä. Niin mulla siis on. Ja joskus ei voida leikata (esim jos syöpä on hankalassa paikassa isojen verisuonten vieressä tms) vaan silloin sädetetään ja mahdollisesti annetaan sytojakin. Hoito riippuu aina syövästä, sillä ne on kaikki erilaisia! Hoito riippuu myös henkilöstä (yleiskunnosta ym), syövän laadusta ja levinneisyydestä. Ja varmaan vielä monista muistakin asioista, veriarvoista kenties? Joten tämä on aika yksilöllistä hommaa. Vitutus on varmaan kuitenkin kaikilla sairastuneilla aika yhteistä.