Taidanpa aloittaa terveyskuulumisista. Ne näet muuttuu melekosen nopeesti nykyään. Mä olin parhaassa kunnossa joskus tammikuun lopulla, mutta siitä on nyt rysähdetty aika hyvin takapakkia tähän hetkeen. Oikee peukalo on lähes käyttökelvoton, ei mene suoraksi, eikä koukkuun. Sitä aristaa ja välillä sattuu julumetusti. En availe vetoketjuja, selaa lehtiä, enkä tartu pinsettiotteella mihinkään. Se määrää mun tekemisiä ja olemista hyvin pitkälle ja jessus mihin kaikkeen peukalo vaikuttaakaan! Sen lisäks vasen peukalo antaa myös merkkejä aristuksesta sekin. Muuten etenki jalkojen lihakset on jäykät ja esim lonkkanivelet aika hitaalla. Mä siis toisin sanoen köpöttelen kuin pahainen mummo. Kaikki liikkeellelähtö on hidasta ja kankeaa. Ja tästä kaikesta saa kiittää yksinomaan Letrozolia, syövänestolääkettä, jota oon vetäny nyt reilut kaks kuukautta.
Tiistaina kävin työterveydessä. Viis viikkoa lisäsaikkua! Hurja helpotus. Vaikka mietinhän minä täälä sitä, että jos letrot aiheuttaa kipua kivun päälle, niin pystynkö ikinä töihin. Ristus mikä ankea ajatus! Että minä en enää sinkoilisi kesän tullen ympäri pihaa ja pitkin pohjanmaata, vaan keinuttelisin koko kesän terassilla filtti jalkojen päällä, ainot jalassa ja shaali harteilla, harmaantuen niin kuin keloseinä museon aitassa. Muumioituisin siihen ja syksyn tullen navakka tuuli lennättäisi minut keltaisten lehtien joukossa kompostin nurkille, eikä kukaan edes kaipaisi tai muistaisi, että kuka thilda…? Öööök.
Ai niin! Meinasin muuten menettää toisen työpaikkani noin vaan alta pois. Närkästytti hiukan, kun ihan sattumalta sain asian tietää, että pääsin soittelemaan ympäriinsä asiaa selvitellen. Mulle tietysti puhelimessa sanottiin, että mitä, eikö sinulle ole tullut tietoa? Minä ihan luulin että olet ilman muuta saanut tiedon! Selvitän asiaa ja soitan takaisin. Ja tästä on jo kohta kolme vuorokautta…. Arvatkaa onko soitettu takaisin? Olin kyllä vähän nuivana puhelimessa, että näinkö tämmöset asiat hoidetaan? Että vain sattuma on nyt minun puolellani ja vain sen ansiosta voin ehkä korjata vielä tilanteen. Katsotaan nyt.
Joku saattaa muistaa, että meillä sattui hieman isompi vesivahinko syyskuussa, kun konttorihuone muuttui Niagaran putoukseksi. Mun kunto oli aina vuoden vaihteen tienoille sen verran kehno, että en jaksanu paljonkaan sitä huoneen tyhjäystä ja siksipä se on vielä kesken. Tosin yli puolet kaikesta roinasta on kyllä jo tyhjätty. Miehellä on oma tyhjäysprojektinsa konttorin yläpuolella olevassa huoneessa ja sekin vielä jumittaa. Meillä kyllä kävi vakuutusyhtiön määrittelemän remppafirman tyyppi mittaamassa kosteudet ja analysoimassa tilanteen heti tuoreeltaan. Sen jälkeen onkin ollut vähän hankala saada heitä kiinni, jotta olis voitu sopia aikataulua. Kunnes alkuviikosta remppamies soittaa miehelleni, että mä pakkaan nyt autoa ja lähden tästä teille. Siis mitääh?? Eihän ees mummon luo mennä noin vaan, pitää ensin ees jollain tasolla sopia onko ihminen kotona ja sopiiko muuten! No remppamies ymmärsi ja sanoi ilmoittavansa pomolleen, että sovittais aikataulut. Arvatkaa onko pomosta kuulunut? No joka tapauksessa nyt täytyy tyhjätä huoneet loppuun.
2 kommenttia:
Semmoista se on. Elossa ja siitä pitää olla kiitollinen. Tottakai. Mutta minkälaisena elossa? On toki keskustelua näistä tehokkaiden hoitojen haitoista, jota koskevat monia. Haittavaikutusten vähentämisestä hoitojen aikana tai hoitojen jälkeen. Tämä oli elämäni kolmas syöpähoito. Ikää on tullut lisää, toipuminen on hitaampaa. Kaikenlaista rupua on kroppaan hoitojen vuoksi jäänyt. Letrozoli aloitus ahdisti aivan tolkuttomasti, panikoin ja itkin, vaikka kaikki muut hoidot olen suht pystypäin kahlannut läpi. Tänään en ole vielä saanut oikein mitään aikaiseksi. Jos olisin työelämässä, sairasloma olisi jo loppunut. Mutta olen eläkkeellä ja on lupa ottaa rennommin. Mutta omatunto soimaa, pitää lähteä liikkeelle, vaikka väsyttää. Vaikka yskittää. Kolottaakin. Jospa sitten huomenna, tänään on sentään sunnuntai.
Mutta sinuun, Thilda, koska on seuraava lääkäritapaaminen? Olisiko Tamofen ratkaisu? Tai joku muu, aromitaasejakin on eri valmisteita, toki vaikuttava aina kaiketi sama. Peukaloton elämä on hankalaa ja jos se vielä on kivulliaskin ja jos kohta on toisessakin kädessä sellainen, olisi se minusta erittäin ahdistavaa, masentavaakin. Toki osalla oireet helpottavat. Osalle ei tule niin voimakkaina alkujaankaan. Toivottavasti oireisiisi löytyy helpotus.
t. Anonyymi Emäntä
Anonyymi Emäntä; Kiitos kommentista! Semmosta joo. Täytyy tosiaan olla kiitollinen kaikesta lisäajasta! Mutta silti se ei ole niin simppeliä. Mun seuraava lääkäriaika on maaliskuun lopulla ja aion selvittää asiaa. Netistä jo luinkin, että monella kivut on vaan alussa, mutta eihän sitä ikinä tiedä.
Meille! 💪💪💪
Lähetä kommentti