Susiraja ja penisseinä

Ja tottakai mää katoin kulttuuriskandaalit tälläkin viikolla! Tällä kertaa en rytistänyt lornjettejani nyrkin sisällä kippuralle, mutta jäin miettimään ja pureksimaan ajankohtaista asiaa. Nimittäin sitä, että mistä voi tehdä taidetta ja missä sitä voi esittää.

Ohjelmassa oli paljon Iiu Susirajan taidetta ja pakko sanoa, että muhun se taide vetoaa ja mua se naurattaa! Monokkeli huurussa nauroin makkaroille, jotka pyöri poranterien tavoin hänen päänsä molemmin puolin. Sillähän on todella oivallisia oivalluksia lähes jokaisessa työssään. Mä en näe niitä ’lihavan ihmisen kannanottoina syömiseen tai kehoon’, niin ku ohjelmassa vähä pohdittiin. Ei ei, ne on upeaa älynväläystä toinen toisensa perään. Toki sielä joitakin teoksia on, jotka käsittelee just ensisijaisesti painoa ja kehoa, mutta ei se ole hänen taiteensa ainut kulmakivi, ihan niin kuin Helene Schjerfbeckin taide ei ole ’vanhanpiian’ taidetta. Onko sitä kukaan edes miettinyt? Ei varmaan. Yhtä lailla Susirajan taide on briljanttia aivojen väläystä, ei painoa ja kehoa.

Mutta tää ei ollu se varsinainen iso punainen lanka, joka ohjelmasta tuli päällimmäisenä mieleen, vaan se oli se, mitä taidetta ylipäänsä voi tehdä ja mihin sitä voi laittaa näytteille. No mun mielestä taidetta voi tehdä lähestulkoon kaikesta (paitsi nyt kiduttamisesta ehkä ei mielellään) eli se sininen jättipenis oli kyllä taidetta, miks ei. Mutta nyt tullaan siihen käänteeseen, jossa mä lähden nutturapuikot väpättäen eri suuntaan. Mä en laittais sitä kymmenen metriä korkeeta penistä talon ulkoseinälle keskelle kaupunkia. Tämä on semmoista taidetta, joka kuuluu galleriaan sisälle, ei semmoista, joka läväytetään kulkijoiden silmille, halusi he tai ei! Jokainen voi silloin päättää, kulkeeko gallerian ovesta sisälle vai jääkö kokonaan ulos. Ei ole kovin korrektia pakottaa kaikkia ihmisiä katsomaan ihan intiimimpejäkin asioita kun on menossa kauppaan hakemaan rusinoita. Mä kykenen kyllä katsomaan tuota taidetta talon seinässä, mutta mulle tulee hyvin kiusaantunut olo niiden puolesta, jotka ei halua sitä nähdä.

Samalla tavoin keskustorilla vois olla viis metrii korkea screeni, jossa pyörii eläinten nylkemistä esittäviä videoita. Mä pystyn niitä kattoon, mutta veikkaan, että todella moni kärsis näkymästä aika lailla. Oon nähny jo pienenä miten jänis nyljetään ja isompana hirven nylkemistä, eikä siinä mitään. Mutta mun mielestä sellastakaan videotaidetta ei pidä läväyttää ihmisten silmille noin vaan. Sekin on sitä galleriataidetta. Sanotaan, että kyllä pitää voida katsoa luonnollisia kehon osia ja että sulla on joku ongelma seksuaalisuuden kanssa, jos et pysty alastomuutta kohtaamaan. Lässyn lässyn. Mä oon tosi eri mieltä. Ei kaikkea pidä näyttää! Sitä on nykyään ’edistyksellisimpien’ vaikea käsittää, että on yksityisiä ja intiimejä asioita. Jos jollekulle ei ole, niin hän saisi kuitenkin kunnioittaa niitä, joille on. Kotonaan saatte riekkua miten tahdotte, mutta kadulla ollaan yhteisessä tilassa. Ja kun nyt puhutaan niin kauheesti ’turvallisesta tilasta’, niin ei taida kovin turvallinen olo olla, jos on pakko haahuilla jossain jättipenisviidakossa. Ja vaikka nyt puhunkin vaan peniksestä, niin tää pätee kyllä yhtä lailla pilluihin ja persereikiin. Ei niitäkään seinille kiitos!