En tiä mikä on muitten kokemus, mutta mulla vähän taas kiristää hermoa tämä kaiken paljous! Minä jos joku rakastan vanhoja tekstiilejä ja voi hitto kun niitä onkin kertynyt, vaikka oon tehny hiki hatussa poistoja viime vuosina, enkä oo kahminu lisää. Mä en vaan tiedä, mihin laitan tän kaiken rempan ajaksi? Ei näitä voi laittaa auton ja moottoripyörän kanssa samaan varastoon. Ei ainakaa mun mielestä! Mun täytyy kai vuokrata liinoille oma asunto. Kaksio!
Mä luulen, että kun remppa on valmis ja kaikki laitetaan takaisin huoneeseen, niin mun tarvii käydä kaikki vielä kerran läpi aika kriittisesti. Mutta luopuminen on hyvin hankalaa! Mulla on kokemus siitä, miten toinen ihminen pakottaa luopumaan lähes kaikesta siihen mennessä rakkaasta tavarasta ja poden sitä vieläkin, kymmenien vuosien jälkeen. Siksi mun on aivan kauhean vaikea luopua sellaisista tavaroista, jotka on ihania. Toki muunlaisiakin on tullu haalittua ja niistä on helpompi tietysti luopua.
Mutta nyt tyhjäillessäni tätä kaappia, päätin, että alan käyttää esiliinoja. Ei siis mitenkää pullanpaistopäivinä (etenkin kun mä oon tehny pullaa vaan kerran elämässä), vaan ihan niin ku koko ajan! Mä alotan uuden muotivirtauksen! Essuthan on aivan hitsin käteviä, koska niissä on lisätaskuja ja ne suojaa muita vaatteita. Sen mää teen. Mutta ensin täytyy tuon rempan valmistua pois alta.
En tiedä pitäiskö mun tehdä joku ’sunnuntaisarja’ vaikka pöytäliinoista, sitte ku laukut loppuu. Mitä mieltä ootte? Tai jostain muusta… onko toiveita? Mitäs kaikkea mulla olis… sekä täysiä että tyhjiä (eli vintagea) hajuvesipulloja, monenlaisia tekstiilejä, vintagepuuterirasioita, maljakoita, kirjoja, kokkauskirjoja, vintagenukkeja, sekalaista tavaraa… (vaikka vintagesilmälaseja, koruja yms). Heittäkääs toiveita kehiin. Sit kun tuo remppa on valmis, niin sitten voin penkoa kaiken esiin.
9 kommenttia:
Ehdottomasti teet tuoksuista oman sarjan <3
Jenni; No minäpä teen! 🥰 Mahdollisesti ne tyhjätkin vintagepullot johonkin postaukseen ujutan sitten.
Ihanaa 🖤
Kyllä,hajuvesiä ja puuterirasioita.
Kuulostaa naiselliselta ja ylellisen ihanalta. Just tähän arkeen sopivalta.
Anni; 👜👑👓 Ihanaa! Siispä puuterirasiat joukkoon. (Löytyy myös vanhoja huulipunia, sellaisia metallikuorisia.) 😄
Ihan mahtavaa kuulla, että tästä maailmasta löytyy toinenkin muuten toimelias aikuinen ihminen, joka on leiponut pullaa vain kerran elämässään :D.
Mun eka (ja samalla tähän mennessä vika) leivontasessio päättyi siihen, kun uunista tuli todella kauniita, lähes täydellisen muotoisia pikkupullia, mutta kun niihin koski, hajosivat (jauho)pölynä ilmaan :D.
Mä rakastan maljakoita, joten niitä olisi kiva ihailla kuvista käsin, kun omia on niin rajallinen määrä.
Annukka; Wau, samikset! 😂 Vastaleivottu pulla on ihanaa ja mun äiti oli ahkera leipuri, mutta jotenkin se ei nappaa mulla ollenkaan. Oon tuhottoman laiska tekemään niinkin monimutkaisia tuotoksia, kuin pullaa!
Joo, maljakoita saamanne pitää. 😊
Kaikki kehiin ja ilmi!
Lohdutti, kun näin kaappisi ... en pärjää sinulle mitenkään vanhojen kankaiden/käsitöiden keräilyssä. Taidan pärjätä vain lankojen ostoissa ja helmitaulujen, höylien, puulestien, pesulautojen, tyhjien kirjojen ... Minulla oli aluksi melko iso työhuone, jossa istuin iltaisin neulomassa, virkkaamassa, kirjoittelemassa ... nyt aavistan vain, että kolmella kirjoituspöydälläni on olemassa jossain tärkeiden juttujen alla myös pöytälevyt ... maasta kattoon lankoja, joka lähtöön. Mutta joskus, kun menen sinne katsomaan, että josko etsisin fengshuin esille, pengon ekaa lankahyllyä tai -koppaa...ja siinä istun ihastelemassa, että voiih, onko mulla näitäkin, mitä tekisin ... ja siinä se päivä vierähtikin. Tämä on karannut käsistä mutta olipas koronan lockdownin aikana, mitä myydä ystäville, joille ei ollut lankakaupat avoinna ...ja nyt olen taas menossa suurimpaan lankakauppaan....aaaah
Lahjoitin jo maatalousmuseoonkin tavaraa (en lankoja). Jokin rääpy tulee olla, vaikka huonokin.
Eli ota meidät mukaasi keräilyihysi!
Vilukissi; Oijoi, kommenttisi sai hymyn huulille! 😃 Meissä on selkeesti joku sama geeni, jonka kanssa rimpuillaan. Mulle käy juuri noin, kun pengon jotain kasaa taikka laatikkoa. Ai onko mulla tällänenkin?! 🫣 Ja siinä se aika vierähtää, eikä mitään tullu poistettua. Tosin poistoja ei saa tehdä hätäseen, muuten katuu pahimmas tapaukses loppuelämän.
Mä oon tehny päätöksen, että en ikinä lahjoita museoon mitään. Koska se ei ole paikka, joka takaa säilyvyyden ja pysyvyyden. Eikä mulla ehkä olekaan mitään, mitä heillä ei jo olisi pilvin pimein. Mutta olen sen sijaan miettinyt tarkoin kelle testamenttaan suvun juttuja. 🤓
Lähetä kommentti