Aika kurja yö takana

 

Kaikki meni kohtuullisesti aina eilisiltaan saakka. Siksi en ottanut särkylääkettäkään luusärkyihin (kun niitä ei oikeastaan ollut), en unilääkettä (kun olin jo valmiiksi tosi väsynyt), enkä kauheasti varautunut muutenkaan kurjaan yöhön. Vaan sepä sitten tuli ihan ryminällä. Aluksi olin nukkumaan mennessä kuumissani, joten vähensin vaatetta ja käpristyin vaan peiton alle. No, arvaahan sen, että sitten piti taistella kylmyyttä vastaan! Meni hyvä tovi, ennen kuin jaksoin pukea pipon ja pörrösukat ja niin edelleen uudelleen päälleni. Yökötysoireita voi tulla myös yöllä, joten koetin kaapia peittoa pois kaulalta, koska kaikki pienikin kangas häiritsee aika paljon kaulan seutuvilla. No sitten alkoi tulla niitä hemmetin luusärkyjäkin. Reisiluihin ja lantioon, sillä tavalla aaltoillen ja vatvoen. En jaksanut ottaa lääkettä siltikään, kun ajattelin, että kyllä se siitä, kunhan nukahdan. Vaan unikin temppuili ja sain nukuttua vaan ihmeellistä kevyttä unenriekaletta koko yön. Lopulta näiden oireitten kanssa taukkaillessa tuli vielä vatsakipuja, kun suoli alkoi toimia ummetuspäivien jälkeen. Siis niin Great!!

Aamulla jaksoin viimein hapuilla kipulääkkeen kitusiini ja odotin puolisen tuntia sen vaikutusta, joka sitten kestikin noin tunnin. Ihan uskomatonta, miten tympeetä odotella lääkkeen vaikutusta ja lopulta huomata, että koko pirun tabletti on aika yhdentekevä. Vaikka sen pitäis olla ”kovaan kipuun”! Turhauttavaa. Yleensä nämä maanantai- ja tiistaipäivät on pahimmat torstaina otetun syton jälkeen. Mutta vähä epäreilulta tuntuu, että joku sanoi viimeksikin sytohuoneessa, että ei hänellä ole ollut juuri mitään oireita. Ja toisaalta joillakin on paljon pahempiakin oireita kuin mulla, elikkä jossain keskimaastossa tässä ollaan. Hiisi vieköön!