Anopin tekemä tuohilaukku!
Anopin tekemä tuohilaukku!
Tulimme viettämään pääsiäistä Billnäsin ruukille, hotelliin.
Kaivan yöpöydän kirjapinoa nyt vähän syvemmälle. Hiljattain ostin Johanna Valkaman Katariinanpyörän, joka kertoo Jaakko Ilkan lesken tarinan. Hauskaa on, että sekä Jaakko Ilkka, että kirjailija itse ovat minulle sukua. Luonnollisesti olen siis hyvin kiinnostunut tästä kirjasta!
Kölninvesi eli 4711 original eau de cologne vuodelta 1792, on aikamoinen tuoksujen grand old lady. Tuoksu on unisex, eli sopii sekä miehille että naisille.
Ensinnäkin; sydämelliset kiitokset teille kaikille, jotka tsemppasitte mua eilen kasvokkain, tekstarilla, puhelimessa, sähköpostilla, mesessä ja blogikommenteissa! Arvostan sitä suuresti.
Viikonloppuna tapettikaupassa!
Tämä laukku on varsinainen harvinaisuus; sen materiaalina on hylkeennahka!
Minähän oon siis mahdoton kirjafriikki! Ja mun mielestä kirja pitää omistaa, jos se on hyvä, eli siksi käytän nykyään tosi vähän kirjastoa. Meillä onkin sen takia ihan oma kirjastohuone ja sen lisäksi yläaulassa on uutuuskirjojen hylly, keittiössä ja konttorissa keittokirjahyllyt, olkkarissa elokuva- ja teatterikirjoja, sekä näyttelijöitten elämäkertoja ja muistelmia ja kaikkea sellasta aiheeseen liittyvää.
Tässä on kaikenlaista taustakohinaa ja sillisalaattia viime päiviltä. Ensinnäkin, unohdin mainita, että ostin kettupuuhkan kirpparilta! Mun mielipide on näet vankasti se, että kaikki jo valmistettu turkistuote tulee käyttää loppuun. Se on ihana valkoinen puuhka ja voi herran jestas miten lämmin se on!! Tällä hetkellä se tosin on ötökkäkäsittelyssä, koska ikinä ei tiedä mitä täitä tai koita sitä kirpparilta kotiinsa laahaa. Suosittelen käsittelemään kaikki turkistuotteet ja ryijyt samalla tavalla, sillä sinä et halua koiongelmaa kotiisi! Koita ei myöskään välttämättä huomaa ryijyssä tai turkiksessa, sillä ongelman alkuun riittää yksi hiekanjyvän näköinen koin muna jossakin hapsujen tai karvojen seassa. Joten parempi tehdä toimenpide saman tien, kun tuo kirpparilta ostoksen kotiinsa. Suljin siis ketun tiukasti muovipussiin, laitoin pakastimeen ja annan olla siellä viikon. Sitten otan sen pakasteesta ja vien pannuhuoneeseen (tavallinenkin huoneenlämpö riittää) jossa se saa olla muutamia päiviä ja sitten taas pakastimeen noin viikoksi. Tämä lämpöshokki tappaa aika varmasti ötökät ja niiden toukat. Olen kuullut, että koin muniin tehoaa 100%:sti vain tuli, mutta varmaan selviän tällä pakastuksella, joka on hyvin todennäköistä kyllä, etenkin kun puuhka näytti siistiltä.
Täällä sahataan ja paukutetaan vasaralla ja lapioidaan purua ihan kokopäiväisesti nykyään. En toki minä, vaan remonttimiehet! Siksipä onkin hauska uppoutua löydöksiin, joita talon rakenteista tulee esiin. Eilen löytyi vuoden 1948 Helsingin Sanomia ja sitten tuo Havin Viipurin tehtaan partasaippuapurkin kansi! Mun kokemuksen mukaan vanhojen talojen puruista löytyy aina kaikenlaista kiinnostavaa lisämatskua.
Mieli osaa huijata itseään loistavasti. Jotenkin ajattelin koko viime vuoden loppupuoliskon, että kunhan toivun leikkauksista ja sytoista, niin palaan entiseen itseeni ja loikin ympäriinsä kuin jänis. En tiennyt, että olotila asettuu aaltomaiseksi. Toissaviikolla peukalon inhottava aristus alkoi hävitä ja kerkesin jo ajatella, että nonni, kyllä se tästä. Viime viikolla jossain vaiheessa kipu palasi isompana kuin ennen ja laajempana kuin ennen. Nyt jokainen väärä käden taivutus sai kiljaisemaan kivusta, joka vihloi peukalon juuresta kohti kyynärpäätä. Kaivoin esiin rannetuen, joka oli ties mistä syystä jemmattu talteen. Pidin sitä yhden illan ja yön, ja se tuntuikin auttavan ja käsi rauhoittui. Seuraava askel olisikin ollut lääkearsenaalin kartoitus. Mielenkiintoista on, että vaimeaa aristusta tuntuu ajoittain toisessakin kädessä, oikeassa olkapäässä, aristuksen kaltaista voimattomuutta lonkissa ja polvissa. On hidas kiivetä portaita, lähteä ylipäätään liikkeelle. On hankala avata pulloja ja purkkeja, vaikka ne olisi miten kevyesti kiinni. Ihmeellistä miten kaiken tekeminen on hankalaa, jos yksi pieni osa kropasta menee lakkoon.
Jes, viimeinen tekonahkalaukku! Ihmettelen itsekin miksi mulla on muovin vihaajana näin monia tekonahkalaukkuja. Niiden tuntu on aivan erilainen kuin aidon nahkalaukun ja ikääntyessään ne vähän tahmaantuvat, kun muovi vanhenee. Ja mulle vaatteessa ja asusteessa tärkeää on myös tuntu!