Joka päivä erilainen

  Rakkaan lapsen tekemät unisieppari ja sydän vuosien takaa. Niitä katson aina viimeksi, ennen kuin alan nukkua. Ja nyt ne tuntuu olevankin tarpeen, sillä heti kun ehdin sanoa että oireet ohi, niin eikö illalla ollu jo aika kiva selkäkipu! En oikein hahmota onko se vaan selän lihaksien kipua pitkästä makoilusta (joka tuon syton jälkeen siis oli taas päiväohjelmassa) vai onko keuhkoissa jotain. Toisaalta keuhkot ei rohise, ei ole yskää, eikä mitään muutakaan. Mutta ainakin hartiat oikeen rouskuu, kun vähä pyörittelee olkapäitä. Viimeks olin fyssarilla kesäkuun alussa ja sitä ennen hierojalla, että sitä mukaa se varmaan nyt oireilee. Oikein ei tunnu, että voisin vielä mennä makoileen mihinkään hoitopöydälle, mutta jospa joku hieroisi hartioita istualtani, niin se olis mannaa. Eipä näy ketään vapaaehtosta, hmph.

Annoin tukkakoneen laulaa ja leikoin iteltäni vasemman sivun kaljuksi. Vähä ku ois palannu 90-luvulle, koska sillon mulla oli viimeks irokeesi. No nyt on vaan tavote saada tukkaa vähemmälle, ihan sama mikä keesi se on. Oon muutenki aina ollu vähä sitä mieltä, että mitä väliä millanen tukka kelläkin on. Ihan oikeesti, ei paljo hetkauta. Kohta mulla ei oo tukkaa ja sitte taas on, mutta ehkä erilainen kuin se entinen. Oikeestaan vähä hauskakin miettiä, että millasia lookeja siitä lyhyestä tukasta saa ja mitä värejä siihen vois laittaa. Koska metrin pituseen vanhaan tukkaan ei oikeen jaksanu värejä usein laittaa. Joskus suttasin siihen hennaa, mutta vähemmän ku kerran vuoteen raaskin mennä ekokampaajalle hennauttamaan sitä. Sen verran tyyristä sekin lysti oli.

Hassua kyllä, neuropatiaoireet jotenki voimistui eilen illalla. Elikkä jalkoja pisteli ja käsissäkin oli hölmö tunne. Mietin, että jos jonkun syton jälkeen neuropatia pamahtaa kunnolla päälle, niin kuinkahan sitä pärjää tässä meidän vanhassa talossa. Jos jalat on tunnottomat, eikä pysty käveleen, niin aika hankalaks menee. Tosin, ehkä mieluummin hetkeksi se oire, kuin kivut. Kaikki on niin suhteellista. Jestas kuinka nyt arvostaa liikkumista ihan toisella lailla! Kun näen telkussa urheilijoita, mietin, että hyppikää, juoskaa sielunne syövereistä, kun voitte! Oikein virkistyn, kun joku hyppii kevyesti kuin gaselli.

Uni on muuttunu oudoksi. Saan unta melatoniinilla, mutta herään monta kertaa yössä ja saatan neljältä miettiä, että kuinka monta tuntia tässä on vielä pakko yrittää nukkua. Ja oikeastaan voisin sanoa, että jokainen päivä on niin erilainen! Just kun eilen sanoin jollekin, että on niin kuuma koko ajan, niin eilen se kuumuus äkisti jäi pois. Yhtäkkiä oli melkein normaali olo. Jestas miten tervetullutta! Mieluummin vähä kylmä kuin koko ajan kuuma. Eilen myös mieleen tuli se pitkäaikainen toive, että kunpa laihtuisin. No nyt oon laihtunu lähes 8-9 kiloa. Mutta en mä nyt ihan tätä tarkottanu. Pitää olla ens kerralla varmaan spesifimpi; haluan laihtua, mutta en sairauden takia, kiitos!