Viikko pähkinänkuoressa

 

Huh, onpas ollut viikko! Varsinainen elämäni viikko kyllä.

Palataanpas viime viikkoon ja käydään päivä päivältä läpi pääkohtia.

Ke: itkua ja pelkoa tätä koko paskaceissiä kohtaan! Leikkaus alkaa klo 8 aamulla ja kestää 8 tuntia. Leikkaus on ns ultraradikaalileikkaus (eli iso levinneen munasarjasyövän leikkaus). Leikkaustulos on R0, joka tarkoittaa, että kaikki näkyvä kasvaimisto on saatu poistettua. Sisuksista lähti siis munasarjat, kohtu, vatsapaita, umpisuoli ja pieni kappale paksusuolta. Ja sitten teholle. Eka kysymys ”onko mulla avanne?” Ei ole. Luojalle kiitos!

To: Teholla on kipuja, enkä saa nukuttua kuin joitain kymmenen minuutin pätkiä. Häiritsevää oli etenkin opiskelijoiden raikuva nauru vähän väliä. Paikassa jossa ihminen lepää ison toimenpiteen jälkeen, vähintä olisi, että saisi edes hiukan nukkua, vai mitä? Mietinkin, että onko vieruskaverini kuuro, kun he kailottivat hänelle kaikki asiat hirmu kovaan ääneen. Mutta siis elossa ollaan.

Pe: siirto osastolle. Kuumetta 38,5. Olen ihan tuhannen uupunut. Ei kipuja, mutta helvetillisen kuuma koko ajan!! Kotona olen tottunut nukkumaan 5 astetta matalammassa lämpötilassa ja olen tuskainen pelkästä kuumuudesta. Päivän mittaan oksentelen useita kertoja ja sitten sanotaan ”no nyt olet ansainnut nenä-mahaletkun!” Jipii, kuulostaa siltä kuin saisin mitalin! Kurkkuongelman takia (josta lisää tuonnempana) meinaa mennä taju, kun letkua asennetaan. Muuten se on vaan yököttävää ja kestää hetken. Heti sen jälkeen on parempi olo, kun vatsan sisältö alkaa valua letkua pitkin kohti pussia. Suolisto on lakannut toimimasta nääs.

La: aamu on valoisaa mieltä ja sitten tulee -kuulemma tyypillisesti- notkahdus. Olen väsynyt vaikka olen vain harjoitellut sängylle istumaan nousua. Illalla tulee henkinen takapakki. Saan paniikin, haluaisin repiä kaikki vaatteet ja tukisukat hemmettiin ja asettua jääpalojen sekaan lepäämään. En ole vieläkään saanut nukuttua kuin tunnin-parin öitä. Saan rauhoittavia ja vaivun lopulta johonkin koomaan, mutta nukun vain nelisen tuntia. Onneksi saan pitää ikkunaa auki!

Su: Selkeästi parempi olo. Väsyttää tolkuttomasti aika pienestä. Jopa siitä, kun oma perhe käy vierailulla. Siksi kiellän kaikki muut vierailut. Olis ihan jees, jos täällä voisi nukkua, mutta ei voi. En saa unta, ja jos saan, niin uni rikkoutuu siihen kun hoitajat käyvät mittaamassa verenpaineet, happisaturaation ja kuumeen. (Kuume sahailee 36,8-37,6 välillä) ja kun noin puolentoista tunnin välein joku kone piipittää. Onneksi en enää kuule musiikkia. Aika hiton rasittavaa kuunnella repeatina ”oi muistatkos Emma sen kuutamoillan” kuus tuntia putkeen! Taikka ”Rööperin kuu…. Rööperin kuu…Rööperin kuu… Rööperin kuuu!” tunnista toiseen. Lasken että mussa oli enimmillään kahdeksan eri piuhaa kiinni. Enää on kuusi! Se on jo juhlan aihe!!

Ma: Tänään on odotettu fyssaripäivä. Mutta se menee myttyyn, koska jaksan vaivoin nousta seisomaan ”Fordia” vasten. En todellakaan jaksa kävellä!! Saan siitä vähän pyyhkeitä. Mulla on kaksi epiduraalikanyyliä, joista menee lääkepumpulla (muiden lääkkeiden lisäksi) kemiaa sisuksiin. Toista lääkettä jo laskettiin yhden pykälän verran, mutta aamusta se pitää nostaa takaisin, koska ylävatsaan sattuu niin peevelisti. Kipu pyörii koko päivän vatsan alueella, eikä lääke vaikuta siihen yhtään. Jossain vaiheessa tajuan, että ahaa, nyt suolet on alkaneet varmaan toimia! Ja sekös saa mut pyörimään tuskallisesti sängyssä edestakaisin. Olenkin jo muutaman päivän pitänyt tiukkoja neuvotteluita suoleni kanssa, tähän tyyliin: ”Kuules nyt suoli, sovitaanko, että sinä et nyt ole se hienohelma meistä, vaan minä olen! Minä käytän vintagetanttuja, koruja, huulipunaa ja parfyymiä!! Ja sinä alat vaan nyt toimia!” Ja illalla sitten muutuinkin varsinaiseksi sinappikoneeksi… arvelen, että ette halua tietää yhtään enempää aiheesta, mutta tämä on siis todella hyvä asia!!

Ti: seitsemäs päivä. Virtaa on yhtäkkiä ihan eri lailla! Nukuin ensimmäistä kertaa varmaan 7 tunnin yöunet. (Mun mittarit ei piipitä enää niin tiuhaan ja mittauksiakin tehdään jo paljon harvemmin). Äsken tein fyssarin kanssa noin 30m kävelylenkin ja nyt odottelen lääkärin kiertoa. Kyllä tämä tästä! 💪💪💪